Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Tyhjensimme kotimme San Franciscon Twin Peaksin ylärinteillä syyskuun alkupäivinä. Suurin osa mööpeleistä myytiin, loput lahjoitettiin. Muut tavarat pakattiin matkalaukkuihin ja muuttolaatikoihin. Näitä vietiin noin kuutiometrin kokoinen läjä kuljetusyhtiön terminaaliin laivakyytiä odottamaan. Loput säilöttiin väliaikaisesti pienvarastoon. Tästä on seurannut sen verran paljon jos jonkinlaisia juonenkäänteitä ja käytännön järjestelyjä, että tämän blogin kirjoittaminen on tyystin jäänyt taka-alalle. Tämä kaikki on siis jo yli kuukauden vanhaa juttua.

Irtisanouduin työstäni suuren kansainvälisen hakukoneyhtiön mainossanojen parissa, joten olin vapaa päivittäisistä velvoitteista. Marillahan tämä tilanne oli ollut jo jonkin aikaa. Sen kunniaksi, ettei meitä mikään hetkeen velvoittaisi, lähdimme autoilemaan kohti eteläistä Kaliforniaa.

Viime talven sateiden aiheuttamat maanvyöryt katkaisivat aikanaan Kalifornian rantaa pitkin kulkevan Highway 1:n, eikä kaikkia siltoja oltu vieläkään saatu korjatuksi. Harmillista, sillä juuri tätä Big Surin kohtaa kehutaan maisemiltaan komeimmaksi pätkäksi Kalifornian rannikolla. Jouduimme koukkaamaan hiukan enemmän sisämaassa kulkevaa tietä pitkin. Päädyimme telttailemaan yöksi San Simeonin tuntumassa olevalle leirintäalueelle.

Päivän retkikohteeksi olimme valikoineet suositusten perusteella Hearst Castlen, eli 1900-luvun alkupuolella vaikuttaneen mediamogulin kesämökin. Ihan OK mökki olikin. Kaveri oli palkannut arkkitehdin, joka toteutti projektia vaiheittain lähes 30 vuotta. Tämä kesäasunto sijaitsi mäen päällä, jonne piti kulkea bussikyydillä parin kilometrin päästä.

Käytiin opastetulla kierroksella tämän kesämasunnon sisätiloissa. Ilman opasta sinne ei pääse sisään. Olihan se varsin pramea pytinki. Seuraavassa muutama valokuva paikalta.

Körötellessämme bussilla alas Hearst Castlesta matkan varrella oli kolme tyhjillään olevaa eläintarhan karhuaitausta. Niissä oli ollut harmaakarhu, mustakarhu, ja jääkarhu(!). Nämä, kuten kymmenet muutkin tämän yksityiseläintarhan eläimet oli lahjoitettu Kalifornian isompiin eläintarhoihin, kun niiden pito tuolla oli todettu hankalaksi. Aamulla läheisellä laitumella näkemämme Seepralauma on tämän eläintarhan peruja.

Parin tunnin kesämökkikierroksen jälkeen meidän retkemme jatkui Kalifornian rannikkoa etelään. Poikkesimme pikaisesti matkalla tanskalaisessa kaupungissa, Solvangissa. Rakennuskanta ja keskustan liikkeet olivat kaikki tanskalaistyyppisiä ja punavalkoisin lipuin koristeltu. Pikainen pysähdyksemme lyheni entisestään, kun baarissa ei ollut autonkuljettajalle tarjolla alkoholitonta olutta. Päätin ajaa mieluummin vielä hetken, ja ottaa sitten ihan oikein tuopillisen alkoholipitoista olutta ennen nukkumaanmenoa.