Bonnevillen suola-aavikko

Utah
Jo aamupäivästä suolajärven rannalla ilma väreili kuumuuttaan. Muutama purjevene oli järvellä kisailemassa keskenään. Navigoinnissa pitää olla tarkkana, sillä järvi on vain kolmisen metriä syvä, ja matalikkoja on siellä täällä.

Tänään olisi viilennykselle käyttöä, joten täyttelin hotellin jääpala-automaatista gallonan vesikanisterin ja pari pienempää vesipulloa jäillä, ja laiton ne kylmälaukkuun pitämään eväitä edes joten kuten viileänä.

Ensimmäinen pysäkkini oli Great Salt Laken etelärannalla oleva state parkin statuksella kulkeva ranta-alue. Täällä oli vain yksi parakkirakennus, jonka oven päälle oli juhlavasti isoilla kirjaimilla kirjoitettu ”Visitor Center”.

Siellä olikin esillä jonkin verran tietoa järvestä. Muun muassa sellainen fakta, että järven pinta on jääkauden aikana ollut satoja metrejä korkeammalla, jolloin järvi on peittänyt suurimman osan nykyistä Utahia, ja hiukan Nevadaa ja Idahoa. Sitten joku kannas petti, ja vesimassat pakenivat altaasta alavammille maille jättäen järven pinnan alemmas, kuin yksikään laskujoen suu.

Näinpä haihtuminen jäi ainoaksi veden poistumistavaksi. Kun vuorista laskee järveen kuitenkin useampiakin jokia, jotka kaiken muun mukana tuovan suoloja ja muita mineraaleja alas vuorilta, jää järveen veden haihtumisen jälkeen reilusti suolaa. Suolapitoisuus vaihtelee, ja voi kuulemma olla 15%, kun Tyynessä meressä se on noin 3% ja Israelissa Kuolleessa meressä yli 33%

Great Salt Lake
Järven ranta oli mustanaan Brine-kärpäsiä. Niitä on kuulemma kesäisin 370 miljoonaa kappaletta mailin matkalla. Ei tehnyt mieli mennä kastelemaan varpaitaan rantaveteen.

Poistuttuani rannalta jouduin ajelemaan pitkän pätkän moottoritietäkin kaikki auton ikkunat auki saadakseni nämä mokoman kärpäset ulos autosta. Niitä kun oli päässyt livahtamaan vaatteiden mukana ja muuten vaan ovia aukoessa kymmenittäin autoon.

Suuntani oli länteen, Bonevillen suola-aavikolle. Kuvista päätellen se olisi käymisen arvoinen paikka.

Bonneville
Kohti Bonnevilleä ajettaessa on 70 km pitkä suora. Kuuma ilma saa tien näyttämään järveltä, mutta kyllä se ihan kuiva oli. Tuo tien oikealla puolella oleva puulta näyttävä rakennelma on ilmeisesti taidetta.
Bonneville Salt Flat
Opaskyltti moottoritien levähdyspaikalla kertoo kaiken oleellisen Bonnevillen aavikon radasta, jolla ajetaan ennätysnopeuksia.
Bonneville Salt Flat
Ei ollut ruuhkaa tasangolla. Lämpötila oli jälleen 40 celsiusasteen korvilla, joten tarkeni oikein hyvin. Aurinko heijastui vitivalkoisesta suolapinnasta aika tehokkasti, joten aurinkolaseille oli käyttöä.
Utah
Levähdyspaikalla oli vesihana, jossa saa pestä kenkänsä käveltyään suolan päällä. Vesi valuu suola-aavikolle lätäköksi. Mittakaava sekoaa näin tasaisessa maastossa. Tuon lätäkön koko on ehkä kaksi metriä, mutta tuo taustalla oleva vuori on 14 kilometrin päässä.
Bonneville
Tähän aikaan vuodesta aavikon pinta oli vielä talven jäljiltä hiukan nihkeä. Loppukesästä ja syksyllä suolatasankolta on vesi haihtunut niin, että se on aivan kuiva. Tällöin myös suoritetaan noita ennätysajoja.
Bonneville
Suolapinta oli yllättävän tahmea ja kostea. Kengänpohjat näyttivät samalta, kuin suksen pohjat nuoskalumessa.
_DSC8279
Auton renkaat keräsivät myös hyvin suolaa itseensä. Taitaa olla alustapesun paikka.

Huoltotien päästä pääsi ajamaan itse suola-aavikolle. Täällä ei ole merkittynä mitään ajoväyliä, vaan fiilis oli lähinnä, kuin olisi talvisaikaan Suomessa ajanut rannasta järven jäälle, ja sitten ajellut siellä ympäriinsä mielensä mukaan. Kilpa-ajojen aikaan rata sentään merkataan eri väreillä maahan. Nyt ei ihan vapautuneesti uskaltanut ajella, kun ei ollut tietoa, olisiko tuolla vaikka jotain epätasaisuuksia, tai pehmeitä kohtia, jollaisia kuulemma alkukesästä saattaa olla.

Muutaman auton näin kuitenkin siellä kokeilevan mitä ilmeisimmin sitä, kuinka kovaa autolla pääsee. Uskaltauduin näin samoille seuduille. Liian pitkälle huoltotien päästä ei voinut mennä, jotta ei olisi eksynyt. Paikka kun on niin tasainen, että tien päätä ei meinannut enää muutaman sadan metrin päästä erottaa.

Salt Flat
Ei ollut ruuhkaa kilparadalla. Tällä kohdalla on tehty nopeusajon maailmanennätys, 1001 km/h- Tuolla vuokraamon Nissanilla en päässyt aivan vastaavaan lukemaan.

 

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s