Telttailua Salt Lake Cityn ympäristössä

on

Eteläisen Utahin kansallispuistoista jäi vielä pari näkemättä, joten on jokin syy saapua niillekin maille vielä uudestaan. Pohjoista kohti ajeltaessa maisema muuttui pikkuhiljaa vehreämmäksi. Päädyimme yöksi leirintäalueelle Provoon, hiukan Salt Lake Cityn eteläpuolelle. Se oli oikein mukava paikka, jossa lisäjännitystä elämään toivat läheiselle lentokentälle puiden latvoja hipoen laskeutuvat ja sieltä nousevat pienkoneet.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli pikku patikointi vuoristossa. Ajoimme Park Cityyn, jossa katselimme kylää ja lähdimme iltapäivästä parin tunnin lenkille ylös vuorille. Ylös mentiin hiihtohissillä, johon kertalippujen loistaessa poissaolollaan maksoimme tyyriin päivälipun, koska meille kerrottiin hissien olevan auki iltakahdeksaan asti. Ehtisimme siis sillä vielä alaskin.

Park City June
Park Cityn laskettelurinteillä ei lunta enää ollut kuin ainan huipun tuntumassa pohjoisen puolen rinteellä. Naapurikeskuskessa oli kuulemma ollut hissit auki vielä edellisellä viikolla. Ennätysluminen talvi oli ollut täälläkin.

Kiivettyämme lumirajaan asti ja muutaman lumipallon heitettyämme palasimme juoksujalkaa hissille. Vaikka olimme hissillä hiukan puoli kahdeksan jälkeen, totesimme jo etäältä sen pyörimisvauhdin suorastaan olemattomaksi. Olivat panneet hissin jo kiinni! Meinasi päästä rumia ajatuksia ilmoille.

Hissipoika lähti juuri pick-upillaan ajelemaan hissin yläasemalta kotiinsa. Pysäytimme tämän tiedustellaksemme, miksi ei työpäivän viimeisen puolen tunnin viettäminen töiden merkeissä kiinnostanut. Hän kertoi hissin menneen ihan aikataulun mukaan jo seitsemältä kiinni, ja lupasi ottaa ala-aseman liikoja lupailevat työntekijät puhutteluun. Kaiken huipuksi hän tarjosi meille autokyydin alas kylään. Hienosti hoidettu!

Utah
Ilta-aurinkoinen maisema Park Cityn rinteillä.

Maksettuamme yöpymisestä läheisellä tekojärven rannalla olevalla leirintäalueella, virkailija ilmoitti, että meillä on muuten täällä reggae-festivaalit meneillään. No niin! Olisikohan ollut aihetta vihjata asiasta ennen luottokortin höyläämistä. Onnistuimme kuitenkin löytämään telttapaikan mäenharjanteen takaa, joten ainoa reggae-musiikkiin viittaava häiriötekijä illan aikana oli naapurustosta leijaillut marihuanan käry.

Telttailualue oli muutaman sadan metrin kävelymatkan päässä parkkipaikalta. Tähän matkaan oman lisäjännityksensä toi polun pään kyltti, jossa ilmoitettiin tämän pusikkoisen seudun olevan kalkkarokäärmeiden pesimäaluetta. Iltahämärässä tuli katseltua jalkoihin tavallista tarkemmin.

Aamulla selvisi illalla ihmetystä aiheuttanut leirintäalueen portille johtavan satoja metrejä pitkän kolmikaistaisen lähestymistien tarkoitus. Kaistat olivat jo aikaisin täyttyneet rekka-auton kokoisista pick-upeista, jotka hinasivat valtamerikelpoisia veneitä tuolle pienelle tekojärvelle. Siellä niillä sitten rallataan ympyrää päivä, ja illalla ne taas nostetaan trailerille ja hinataan kotipihaan.

Boats on trailer
Jordanelle State Parkiin, siis melko pienelle tekojärvelle, oli tulijoita viikonloppuaamuna ihan ruuhkaksi asti.

Patagonian outlet-myymälä Salt Lake Cityn laitakaupungilla oli seuraava pysäkki. Sieltä jo valmiiksi riittävää vaatevarastoamme hivenen täydennettyämme jatkoimme eteenpäin. Olin jo käynyt tutustumassa riittävällä tarkkuudella mormonikirkon pääpaikkoihin viime vuonna, kun minulla oli tunti ylimääräistä aikaa välilaskun ja lentokoneen vaihdon vuoksi juosta kaupungilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s