San Jose Sharks – Boston Bruins

Joulupukki toi aikanaan liput maaliskuun puolivälin San Jose Sharks – Boston Bruins NHL –peliin. Osasipa pukki valita liput oikein erinomaiseen peliin.  Hypättiin pelipäivänä San Franciscosta Caltrainin junaan, ja matkustettiin tunnin verran San Joseen. Sikäläinen jäähalli SAP-arena seisoo näppärästi heti rautatieaseman vieressä. Olimme paikalla tavoistamme poiketen kolme varttia ennen pelin alkua, joten kiertelimme hallia ja päätimme ottaa urheilujuhlan kunnaksi oluet. Hintataso löi edellisen ennätyksen Heavenlyn rinneravintolassa. Pintin tuopillisesta köyhtyi 12$, ja tämäkin oli muovituoppi, tosin hiukan paksumpaa muovia, ja Sharksin logolla koristeltu.

Meillä oli hyvät paikat B-pisteen alakaaren tasalta alakatsomosta. Halli ei ollut ihan täysi, ja pelin alun tunnelma oli aika vaisu. Hiukan jo kerkisin ihmettelemään, että mikä näitä täkäläisiä penkkiurheilijoita oikein vaivaa. Mieleen palasi Super Bowlin fiiliksen vaisuus. Pelin edetessä kuitenkin meininki hallissa muuttui, ja yleisöäkin tuli jostain lisää aivan ensimmäisen erän loppuvaiheille asti. Ei hallissa nyt mikään yletön huutokonsertti ollut, mutta kuitenkin sentään yleisö eläytyi tilanteisiin ja pelin kulkuun mukavasti. Osa metelistä ja kannustuksesta tuli tosin kajareista, jopa kesken pelitilanteiden. Suomalaisittain seurattavaa oli Tuukka Raskin työskentely Bostonin maalilla, ja Joonas Donskoin kuviot Sharksin hyökkäyksessä.

Erätauolla halusin vielä testata oikein perinteisen amerikkalaisen penkkiurheilijan tapaan Budweiserin urheilutapahtuman yhteydessä. Edelliset oluet kun olivat oikein erinomaista Sierra Nevada IPA:a. Ei muuten mahdu minun tajuntaani, mikä ihme siinä on, että pitää hyvää juomavettä tuhlata ja tehdä siitä Budweiseria. Ei siinä varmaan iso tekeminen ole, kun sen verran lähellä toisiaan lopputuotteet ovat, mutta raikas veden maku on onnistuttu pilaamaan. Kyllä saa kova jano olla, että tällä ameriikan retkellä pitää vielä toinen Budweiser juoda. Täällä on kuitenkin todella paljon maukkaita oluita, useat joitain pienehköjen lähipanimoiden tekemiä IPA tai Pale Ale tyyppisiä. Niistä ehkä kuitenkin enemmän joskus toisen kerran ja jonkin toisen otsikon alla.

Peli meni lopussa oikein jännäksi. Kotijoukkue voitti Hitchcock-lopun jälkeen 3-2, vaikka Boston tekikin pelissä 3 maalia. Tässäkin pelissä merkittävää on kuitenkin se, mihin päähän ne maalit tekee. Tällä kertaa noista kahdesta kentällä esiintyneestä suomalaisesta Donskoi veti pidemmän korren. Pirteää peliä, ja tehot 1+1 sekä valinta ottelun parhaaksi pelaajaksi.

Paluujunamatka kestikin sitten puolitoista tuntia, kun illan viimeiset junat ovat sellaisia joka toisen lyhtypylvään kohdalla pysähtyviä paikallisjunia. Viimeisen junan lähtöaikataulu pelipäivinä joustaa pelin päättymisen mukaan, mikä on sinänsä ihan näppärää, sillä muuta jukista kulkuneuva San Franciscoon ei ennen aamua olisi tarjolla. Kello oli jo yli puolen yön, kun tultiin San Franciscon rautatieasemalle. Vielä olisi edessä reilun kolmen vartin metro- ja ylämäkikävelyretki kotiin. Ei napannut. Tilattiin Lyft. Lyft on Uberin tapainen taksipalvelu, joka toimii näppärästi kännykän sovelluksella. Rahaliikenne hoituu kännykkäsovelluksen avulla luottokorttilaskulle niin ettei kuskin kanssa tarvitse äänestää kyydin hinnasta, ja matkan etenemistä ilman ketunlenkkejä haluttuun osoitteeseen voi seurata esillä olevasta navigaattorista, johon kyytiä tilattaessa syötetty osoite menee. Nyt vaan oli niin, että ei oltu ihan ainoita, jotka olivat tuon tyyppistä kyytiä vailla, joten jouduttiin muutama minuutti odottamaan, ja maksamaan hiukan kalliimpaa ruuhkataksaa. Hetken päästä aseman seutu vilisikin sitten Uberin ja Lyftin autoja. Kai siellä seassa muutama perinteinen taksikin oli.