Epätodellinen, näyttävä, keinotekoinen, henkeäsalpaava, järjenvastainen, luonnoton, vakuuttava, muovinen, elämyksellinen, päälleliimattu, turha, vaikuttava, hölmö, upea, epäuskoinen, ihmeellinen, ristiriitainen, hämmästyttävä…

Lensin iltakoneella San Franciscosta Las Vegasiin. Kaupunkiin kannattaakin kokemukseni perusteella saapua juuri illalla. Ajo kentältä keskustan hotelleille tarjoaa melkoisia elämyksiä ensi kertaa kaupunkiin saapuvalle.

Meinasin ensin tarttua Frontierin 19 dollarin yhdensuuntaisiin lentoihin. Lippua ostaessani siihen tuli kuitenkin jatkuvasti jos jonkinlaista lisämaksua, muun muassa 30 dollarin maksu käsimatkatavarasta per suunta, niin että lopulta edestakainen lento olisi tullut maksamaan jo noin 200$. Siispä päätin ottaa lennot Southwestiltä.  Niillä hinnoittelu on erinomaisen selkeää, sillä mainostettu hinta pitää sisällään kaiken mahdollisen, eikä lisämaksuja tule edes matkatavaroista. Itse asiassa jopa kaksi ruumaan menevää laukkua saisi ottaa mukaan samaan rahaan. Toki, jos olisi halunnut varata exitpaikkaa, tai priority-boardingia, niin olisi saanut maksaa lisää.

En olekaan ennen Southwestillä lentänyt. Oli kyllä positiivinen kokemus. Vaikka kone itse oli hyvinkin tavallinen Boeing 737-700, niin henkilökunnan vapaamuotoinen mutta kuitenkin osaava ote teki lennosta mukavan. Purseri saisi varmasti halutessaan hyvän tilin myös stand-up koomikkona esiintymällä.  Enpä olekaan aikaisemmin ennen koneen lähtöä läpikäytävien lennon turva-asioiden kulutusten aikana nauranut noin paljon, enkä ole kuullut, että reittilennolla turvakuulutusten jälkeen koneessa annetaan purserille raikuvat aplodit hurraahuutojen säestyksellä.

Muun muassa hän muisti kertoa pelastusliivien löytyvän penkin alta, mutta hiukan epäili, mahdetaanko niitä tarvita San Franciscon ja Las Vegasin välisellä lennolla. Toisaalta, kapteeni saattaisi kuitenkin löytää jonkin talon takapihalta kuumavesipaljun, joten… Perilletulotoivotuskin oli rennomman puoleinen ”Aaalllrigghht Folks, weee´re heeereee, eeeeverybody oouut!”

Päästyäni lentokenttäkuljetuksella hotellille oli pääni harvinaisen pyörällä. Mihin ihmeeseen olen tullut, onko tämä paikka tästä maailmasta. Puolisen tuntia olin tuijottanut auton ikkunasta ulos haavi auki ja ihmetellyt näkemääni.  Päässä risteili jos jonkin näköistä adjektiivia, joilla yritin itselleni kuvata tuntemuksiani ja ensivaikutelmaani kaupungista.

Ehkäpä hyvä sana kuvaamaan fiiliksiäni on vaikuttava, sillä sen voi käsittää sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä. Tai ristiriitainen. No, epätodellinen joka tapauksessa. Olen nyt muutaman päivän kierrellyt täällä ja pikkuhiljaa se suurin ihmetys alkaa laantua, ja mieli turtua ympärillä olevaan välkkeeseen ja hälinään. Joka tapauksessa noita alun adjektiiveja pyörittelin päässäni ensimmäisen päivän, kun yritin jäsentää tajuntaani käsittelemään näkemääni.

 

Tulin Las Vegasiin, kun halusin lähteä käymään San Franciscosta jossain muualla. Pientä vaihtelua tarvittiin, kun muutto uuteen kämppään kaikkine oheisjärjestelyineen oli suoritettu, ja elämä käsi paketissa uhkasi käydä tylsäksi. Vegasiin oli halvat lennot, ja hotellien hinnatkaan eivät päätä huimaa. Haluavat vissiin houkutella porukkaa tänne, jotta sitten voisivat nyhtää ihmisten rahat täällä casinoissa. Itse en tullut tänne rikastumisen kiilto silmissäni, vaan lähinnä ihmettelemään paikkaa. Ihmeteltävää onkin riittänyt, vaikka toisaalta kyllä kolme päivää jo riittää.

Paikka on kuin kaupungin kokoinen aikuisten huvipuisto. Paitsi välkkyviä valoja ja pelisalien kilinää, niin huvipuistolaitteita on siellä täällä. Itse testasin muun muassa vuoristoradan joka kiertää New York New York hotellikompleksia. Jää Särkänniemi kakkoseksi. Hienoksi uudeksi nähtävyydeksi mainostettu iso maailmanpyörä taas ei oikein säväyttänyt, vaikka 550 jalan eli noin 170 metrin korkeuteen nousikin. Se olisi varmasti parempi käydä iltasella, niin kaupungin valot pääsivät paremmin oikeuksiinsa.

Yhden päivän sai hyvin kulumaan The Stripiä, eli Las Vegas Boulevardin keskipätkää kävellessä ja sen molemmin puolin olevia hotelleita ja casinoita ihmetellessä. Lähinnä hämmästelyni oli sellaista, että kenellä on juolahtanut päähänsä tuollainenkin tuohon rakentaa. Kuten nyt vaikka Venetsian kanaaleja jäljittelevä vesiränni kauppakeskuksen kolmanteen kerrokseen. Siellä sitten turistit seilasivat siinä pitkulaisessa mutkittelevassa uima-altaassa gondoleilla kaikenmaailman merkkiliikkeiden ohi ja kuvittelivat olevassa Italiassa. Pyhän Markuksen torille sai mennä kahville. Tori oli kyllä yllättävän paljon esikuvansa näköinen.

Kaikenlaisia muitakin nähtävyyksiä pitkin maailmaa oli jäljitelty kadun varteen, kuten vaikkapa pyramidi ja sfinksi, Eiffel-torni, Roomalaisia palatseja, Vapauden patsas ja New Yorkin kuuluisimpia pilvenpiirtäjiä, Neuschwansteinin linna ja ties vaikka mitä. Sitten oli tietenkin hotelleja ja casinoita, jotka eivät niinkään yrittäneet jäljitellä mitään, olivat muuten vaan näyttävän näköisiä.

Viimeiselle illalleni olin varannut aikaa käydä Startosphere -tornissa. Se on 350 metriä korkea näkötorni, korkein näkötorni Yhdysvaloissa. Sen katolla on pari huvipuistolaitetta, ja ajattelin, että kun nyt täällä ollaan, niin mennään sitten katsomaan nekin. Huipulta voisi myös halutessaan hypätä alas tornista vaijerin varassa, ja systeemi hidastaa alastuloa hiukan ennen maanpintaa niin, että laskeutuminen on pehmeä. Tätä en aikonut kokeilla. Myös toisen niistä kieputtimista hylkäsin heti ensi alkuun ajatuksistani, kun en sellaiseen tykkää mennä maan pinnallakaan. Menee tällä iällä maha ja pää turhan sekaisin. Nyt olisi ollut vielä lisämausteena se, että kieputus olisi tapahtunut 350 metrin korkeudessa tornin katon räystään reunan ulkopuolelle kurottavan varren päässä tuolissa istuen ja jalat vapaana roikkuen. Ostin sen sijaan tiketin tornin huipun maston ulkoreunalla olevaan laitteeseen, jossa istutaan penkissä selkä mastoon päin, ja laite ampuu penkin maston reunaa myöden ylöspäin, ja se tulee sieltä sitten riittävän lujaa alas. Päästyäni ylös torniin piti hetken aikaa miettiä, että mihinkähän sitä nyt taas ollaan menossa. No, sitä lopullista päätöstä laitteeseen menosta ei tarvinnut tehdä itse. Tuuli yltyi äkkiä kovaksi, ja laitteet suljettiin juuri kun olin menossa jonoon.

 

 

Las Vegas downtown eli vanha keskusta on ihan muualla kuin näiden näyttävien maamerkkien vieressä. Se on niistä muutaman mailin pohjoiseen, ja sinne pääsi näppärästi Deuce-bussilla, joka kulki vartin välein 24 h vuorokaudessa. 8 dollarin päivätiketti on hintansa arvoinen. On muuten nämä kaupungin bussitkin maalattu kullan värisiksi, ettei vaikuta liian köyhältä. Downtown on keskittynyt Fremont Streetin ympäristöön. Se katu onkin sitten taas oma tarinansa. Katuhan on sinänsä pitkä, mutta nyt puhutaan sen Las Vegas Boulevardin ja Main Streetin välisestä viiden korttelin pätkästä. Se on katettu kaarevalla katoksella, joka on sekin, kuten kaikki kadun varren talot, vuorattu valaistuksella. Talot tosin neonvaloilla ja katot nykyaikaisemmin ledeillä. Ovat keksineet, että Iltaisin kerran tunnissa sammutetaan rakennusten mainosvalot, ja vedetään katon valoilla kuuden minuutin mittainen musiikki-valoshow. Oli aika näyttävä, täytyy sanoa. Muutenkin meininki Fremontilla oli mukavan ”maanläheinen” verrattuna Stripin pintaliitoon. Sivukatujen risteyksissä oli keikkalavoja, joissa bändit esiintyivät tai DJ:t tanssittivat kansaa kadulla. Olin aikonut mennä kaupungin muiden huvipuistohärveleiden ohella kokeilemaan noiden viiden korttelin mittaiseen vaijeriradan. Se lähtee 12. kerroksen korkeudelta jättimäistä peliautomaattia muistuttavasta rakennelmasta, ja siinä ”liidetään” mahallaan, valjaisiin sidottuna ja selästä vaijeriin kiinnitettynä sen kaarevan katoksen alla. Olivat vaan ryöstöhinnoitelleet sen 45 dollarin hintaan. joten päätin, ettei se kyllä sen arvoinen ole. Vitosen olisi saanut alennusta, jos olisi mennyt ennen klo 18:a. Mutta silloin siitä puuttuu ”se” juttu, kun kadun neonvalot eivät ole päällä.

Kävin parin korttelin päässä Fremontilta mafiamuseossa. Aika ryöstöhintaisia ovat näemmä museotkin täällä, tästä halusivat 23$. Museo oli ihan kiva, ja tosi perusteellinen. Menisi tuntikaupalla aikaa, jos sen ajatuksen kanssa läpi kulkisi. Aika karuja kuvia mafian keskinäisistä välienselvittelyistä ja poliisin kanssa käydyistä kahinoista oli esillä, joten ei ole kyllä pikkulasten tai herkimpien aikuistenkaan paikka. Toiseenkin museoon meinasin mennä, nimittäin ydinkoe-museoon. Se lienee kuitenkin ainoa paikka koko pitäjässä, joka laitetaan kiinni jo klo 17. En saanut sitä sopimaan aikatauluuni. Ydinkoemuseo juontaa juurensa siihen, että noin 40 mailin päässä Las Vegasista tehtiin 50-luvulla ydinkokeita, ja niitä pidettiin aikansa turistinähtävyyksinä. Järjestettiin muun muassa jotain Miss Nuclear -kisoja, joissa neitokaiset olivat pukeutuneet sienipilven muotoisiin hörhelöihin.

Näiden päivien aikana en voittanut ensimmäisestäkään pelistä yhtään mitään, vaikka sentään pelasin ihan yhden kokonaisen dollarin erääseen peliautomaattiin. Ettei harmita, ettei edes tullut yritettyä.

Lähimpänä voittoa taisin olla yhdessä lounasravintolassa. Jakoivat siellä kaikille sisääntulijoille numeroidut arpalipukkeet, ja sitten hetken päästä arvottiin 10 000 dollarin pikapalkinto. Arpalipukkeeni numero oli 09996, ja voitto meni arvalle numero 09998. Olisi nyt sitten kerrankin vaikka joku pariskunta etuillut ovella.

Mukavaa Vegasissa oli myös lämmin sää. Ensimmäisen kerran Suomesta lähdön jälkeen pystyi olemaan ulkona shortseissa, nyt jopa kolme päivää putkeen aamusta iltaan. Hyvä säkä kävi, sillä edellisellä viikolla Las Vegasissa oli kuulemma sikäläisittäin ennätyssateet, ja pois lähtiessäni lentokentällä tuli pari yksittäistä vesipisaraa alas kuurosadepilvestä. Aikakin siis jo palata San Franciscoon.