Tarkenee! Viime viikkoina San Franciscossa on saanut tottua kylmään kesäsäähän. Kuten Marc Twain aikanaan osuvasti omalta osaltaan on ilmaissut ”Coldest winter I’ve ever experienced was a summer in San Francisco”. No, kai minä sentään talvisaikaan kylmemmässä kelissä muistan olleeni. Mutta silloin on ollut talvivarusteetkin. Syyskuuta odotellessa, sen pitäisi olla lämpimin kuukausi San Franciscossa, heinä-elokuussa on aina kylmä.  Minulla kesti Denveriin saavuttuani hetken (vain hyvin pienen) tottua ajatukseen, että sumun ja viiman sijasta nyt voisi varautua ihan lämpimään iltaan. Voisi ihan shortsi / t-paita –asussa istuskella kadun varren ulkoterassilla.

Parin päivän perusteella voin sanoa, että mikropanimot, ja niiden tuotokset olivat kaupungin parasta antia tähän vuodenaikaan. Tätä en osannut Denveriin tullessani odottaa. Johtuu jälleen kerran siitä, että en ihan tolkuttoman syvällisesti ennen reissua halua perehtyä kohteeseen. Jää sitten enemmän yllätyksellisyyttä paikan päälle. Ja kun ei muodosta liikaa ennakko-odotuksia, niin yleensä yllättyy positiivisesti. Jos sen sijaan olisi lukenut kaikki mahdolliset matkaopaskirjoitukset ulkoa, ja niiden perusteella muodostanut vankan ennakkokäsityksen, ja laatinut tarkan minuuttiaikataulun suosikkinähtävyyksien kiertämiselle, todennäköisesti pettyy. Ei se totuus kuitenkaan vastaa sitä, mitä on ennalta kuvitellut.

Tammikuussa vielä Suomessa ollessani kuulin muutamilta työkavereiltani kommentteja, että San Francisco on jotenkin kodikkaamman oloinen, kuin mikään muu Yhdysvaltojen suurkaupungeista. Nyt muutaman pitäjän kierrettyni pystyn ymmärtämään tämän näkemyksen. Denverin keskusta-alue on kieltämättä jotenkin kolkko. Sama oli esimerkiksi Seattlessa, Portlandissa ja San Josessa. Ihan jokaista merkittävää kaupunkia en ole vielä ehtinyt tarkastaa paikan päältä, joten pidätän oikeuden mielipiteeni vaihtamiseen. Toisaalta, San Franciscossa mielestäni se tietynlainen ei-kolkkous onkin sitten monin paikoin vedetty ihan överiksi. Hippiaate jyllää edelleen paikoin aika voimakkaana. Eikä se omasta mielestäni ole aina positiivinen juttu.

Vaikka Colorado oli ensimmäinen USA:n osavaltio, joka laillisti marihuanan myynnin, huomasin vain yhden ainoan kerran pilvenpolton käryn kaupungilla. San Franciscossa siltä hajulta ei voi välttyä. Olen vissiin jotenkin yliherkistynyt sille, kun välillä kadulla kävellessä tuntuu, että päässä pyörii ja iskee päänsärky sekä pahoinvointi, kun sitä käryä ei paikoin pääse pakoon.

Katseltuani dinosaurusten luurankoja luonnontieteellisessä museossa, kierreltyäni keskustaa ja laitakaupunkeja sekä muuten vaan aklimatisoiduttuani pari päivää ”Mile High City” Denverissä, otin vuokra-auton ja ajoin kolmisen varttia luoteeseen Boulderiin. Boulder sijaitsee ihan Kalliovuorten juurella ja nyt siellä pikaisesti poikettuani voin kertoa, että jos ensi kerralla tulee tännepäin asiaa, niin meinaan viettää siellä pidemmältikin aikaa. On nimittäin tarjolla jos jonkinlaista vuoristoon liittyvää aktiviteettia maastopyöräilystä raftigiin ja ties mitä. Tällä kertaa kuitenkin Boulder oli vain ruokatauon ja keskustakävelyn mittainen varikkopysähdys.

Olin varannut itselleni huoneen Estes Park nimisestä pikkukaupungista, jälleen kerran halvasta tienvarsimotellista. Sellaisia ei ollut Denverin keskustassa, niin siellä piti majoittua hiukan tasokkaammin. Ei se aamu-uinti kattoterassin uima-altaalla kyllä mikään vastenmielinen asia ollut. Tämä Estes Park on Rocky Mountain National Parkia lähimpänä sijaitseva kaupunki, ja mukavasti 2300 metrin korkeudessa. Toivottavasti yö täällä edes hiukan edesauttaa kropan sopeutumista Kalliovuorten korkeampiin seutuihin.