Työn juhlaa @ Monterey

Ei näkynyt punalippujen kulkueita kaupunkien kaduilla täkäläisenä työn juhlan päivänä. Tosin ei kai niitä enää viime aikoina ole Suomessakaan vappuna juuri näkynyt. Täällä ei myöskään näkynyt porukkaa tuhannen päissään haalareissaan pitkin katuja ja katuojia. Erilaiset ovat juhlapäivän vieton tavat eri puolilla maailmaa.

Labor Day, eli työn juhlapäivä päättää täkäläisen kesäkauden, minkä Memorial Day -viikonloppu toukokuun lopulla aloitti. En jää kaipaamaan San Franciscon kesäkelejä. Nyt onkin mukavasti ollut jo pari päivää peräkkäin sellaista keliä, että mukavasti tarkenee t-paitasillaan ulkonakin. Syyskuuhan on pitkäaikaisten keskiarvojen tilastojen valossa lämpimin kuukausi San Franciscossa. Hyvin näyttää toistaiseksi tilastot pitävän kutinsa. Kesän ajan täällä vallinnut kylmä viima on lakannut.

Office with a view
Eilen tarkeni kirjoitella blogitekstiä tällaisessa maisemakonttorissa Mission Dolores puistossa.

Me vietimme pitkää viikonloppua, maanantai oli siis vapaapäivä, Kalifornian ensimmäisessä pääkaupungissa Montereyssa. Ihme homma muuten, että Yhdysvalloissa tuntuu osavaltioiden pääkaupungit olevan lähes järjestään jotain muita, kuin suurimpia kaupunkeja. Kalifornian nykyinen pääkaupunki on Sacramento, eikä Los Angeles, San José tai San Francisco. Washingtonin pääkaupunki ei ole Seattle, vaan Olympia, ja Oregonin pääkaupunki on Salem, eikä Portland. New Yorkin osavaltion pääkaupunki on Albany eikä New York ja Illinoisin on Springfield eikä Chicago. Itse asiassa vain 17 osavaltion suurin kaupunki on myös sen pääkaupunki.

Veimme vissiin epähuomiossa mukanamme Montereyhin San Franciscon kesäkelin. Ainakin sunnuntai-iltapäivä oli sen verran viileä, että vaikka oli pitkähihaista päällä, niin ulkosalla piti pysyä liikkeellä, muuten tuli kylmä. Osuimme sattumalta Montereyssä kreikkalaisiin torijuhliin. Muuten oli ihan mukava meininki, mutta ennen kuin oli saanut tilaamansa Gyrosin syödyksi, oli jäähtynyt sekä se eväs, että syöjä.

Point Lobos
Aamun patikkalenkki ennen keskikaupungin kreikkalaisia torijuhlia Point Lobosin luonnonsuojelualueella Montereyn eteläpuolella. Aurinko paistoi, ja tässä vaiheessa päivää oli vielä ihan lämmin. Rantakalliot olivat siellä asustavien merilintujen jätösten jäljiltä valkoiset.
Monterye
Bluefish Cove, Point Lobos
Point Lobos
Point Lobosin vehreä luonto ja jyrkät rannat muistuttivat paljon Cape Flatteryn maisemia.
Point Lobos
Pari sataa metriä rantaviivasta sisämaahan päin, ja metsätyyppi muuttui. Männyissä kasvoi todella runsaasti naavaa.

Ennen kreikkalaiskinkereitä kävimme vielä torin laidalla kaupungin taidemuseossa ihmettelemässä Salvador Dalin töitä, joita oli siellä esillä noin kaksi ja puoli sataa kappaletta. Aiheet vaihtelivat raamatun kuvituksesta poliittisten tilaustöiden kautta muun muassa tarot-korttien kuvituksiin. _dsc4203_dsc4208Salvador Dali Monterey_dsc4218

Salvador Dali
Lähinnä vappulehti Tampista tuttu aihepiiri toistui muutamissa Dalin töissä. Sikäli siis osuva yhteensattuma, että näin paikallisena vappuaattona kävimme näitä teoksia töllistelemässa.

Yhtä sekavaa oli taiteilijan tuotanto, kuin aihepiiritkin. Ei liene suurikaan salaisuus, että en ole erityisen taiteellinen henkilö ja modernimmasta ei-esittävästä tatieesta ymmärrän ehkä yhtä vähän, kuin keskimääräinen sika pianonsoitosta. Ei siis voida syyttää Dalia siitä, että suuri osa hänen taiteellisesta tuotannostaan meni joko ohi tai yli minun ymmärrykseni. Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin. En väitä, että itse osaisin tuottaa samanlaisia taideteoksia, vaikka minäkin lataisinkin pistooliin maalilla täytettyjä muovikuulia, ja ammuskelisin niitä tauluihin. Ja oli siellä sitä paitsi joukossa paljon ihan ymmärrettäviäkin teoksia.

Illemmalla käppäiltiin turistirysästä toiseen. Fishermans Wharfilla meno oli kuin San Franciscon samannimisessä paikassa. Turisteille suunnattuja krääsäputiikkeja ja ravintoloita vieri vieressä.  Montereyn keskus lienee kuitenkin Cannery Row, eli entisten sardiinipurkittamoiden molemminpuolisesti reunustama kadunpätkä, joka päättyy meriakvaarioon. Nämä vanhat säilykepurkkitehtaat on muutettu ravintoloiksi, hotelleiksi ja kaikenlaisiksi kaupoiksi. Meno vaikutti saman henkiseltä, kuin Fishermans Wharfilla, mutta ehkä inansa vähemmän muoviselta. Tähän ehkä vaikutti vanhojen tehdasrakennusten karunkaunis ulkoasu.

Monterey Cannery Row
Vanhojen sardiinipurkittamojen toiminta loppui jo 1950-luvulla, kun sardiinit liikakalastettiin pois, ja alueen koko kalastusteollisuus kuihtui. Vanha tehdasalue on kuitenkin saatu ihan viihtyisän näköiseksi.

Itse vapunpäivän, eli Labor Dayn vietimme pitkälti autossa istuen. Tutustuimme Montereyn ympäristössä kulkevaan 17-mile Driveen. Ajoimme siis tämä 17 mailia pitkän yksityisen tielenkin läpi. Maisemat olivat kieltämättä komeita. Täällä pystyin hyvin ymmärtämään, että tontin omistajataho oli aikanaan halunnut rakennuttaa tämän tien juuri tälle reitille pystyäkseen esittelemään komeisiin maisemiin rakennettuja asuntoja, sekä myynnissä olevia tontteja. Oletan tien rakennuskustannusten tulleen moninkertaisesti takaisin kiinteistökauppojen myötä. Sitten kun minullakin on rahaa niin paljon, että voin ostella asuntoja ympäri maailmaa, ja asua sitten niissä vuorollaan kulloisenkin mielentilan mukaan, saatan harkita yhden lukaalin ostamista tuolta.

surfing along 17 mile drive
17 mile driven varrella oli porukka surffailemassa sekä ihan tavallisilla surffilaudoilla, että SUP-laudoilla. Me jäimme harmittelemaan sitä, että a) emme omista lautoja; b) emme omista autoa, jolla mahdollinen oma lauta olisi kuljetettavissa rannalle; c) rannalla ei ollut lautavuokraamoa.
17 mile drive
Rannan tuntumassa olleella kalliosaarella ja sen edustalla oli ruuhkaa merileijonista, hylkeistä sekä merilinnuista.
17 mile drive
Rantaviivan tuntumassa puut pystyvät hyödyntämään mereltä nousevan sumun kosteuden, ja siksi aivan rannan tuntumassa metsä on paljon vehreämpää kuin hiukan sisämaassa. Olen muuten tyhmyyttäni tai yksinkertaisuuttani aina kuvitellut sypressien olevan muodoltaan pitkiä ja kynttilämäisen kapeita. Täällä kuvitelmani todistettiin vääräksi. Näiden kuvassa olevien puiden vakuutettiin olevan sypressejä. Samoin kuin tämän jutun otsikkokuvan yksinäisen sypressin, joka on muodostunut koko tämän seutukunnan symboliksi.
17 mile drive
Pebble Beachilla golfin syövereihin upputuva saattoi seurata ajan kulua komeasta Rolexista.

17 mailin ajamiseen kaikkine maisemanpällistelytaukoineen kului yllättävän paljon aikaa. Tämän kierroksen jälkeen lähdimmekin ajelemaan kotia kohti. Suorimman tien sijasta ajelimme highway onea pitkin Santa Cruziin, josta koukkasimme San Joséen. Lämpötilassa tapahtui tällä matkalla taas sama muutos, kuin pari päivää aiemmin vastakkaiseen suuntaan ajaessamme. Lauantaina kotoa San Franciscosta lähtiessämme auton mittari näytti 15 celciusastetta, San Josén kohdalla mittarissa oli 25, ja Montereyssa 17 astetta. Nyt Montereyssa oli maanantaina jo ihan lämmin keli, mittarissa 21 astetta, ja kun illansuussa pääsimme San Joséen, näytti mittari vielä iltaseitsemältä 27 astetta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s