Luulin jo, että nyt on apinaa taas koijattu pahemman kerran. Minulle oli luvattu, että syyskuussa koittaa kesäiset kelit. Syyskuun alkupäivinä olikin muutama päivä mukavan lämmintä, mutta siten iski joku ihmeen takatalvi. Sumupilvet palasivat kylmän viiman kera.

Lauantain oli kuitenkin jo ihan hyvä aurinkoinen keli, ja sitten eilen vihdoin oli oikein lämmin, paikoin ehkä jopa kuuma ja aurinkoinen viikonlopun päivä. Eilen illalla tarkeni jopa ensimmäistä kertaa täällä olon aikana istuskella illalla kymmenen aikaan parvekkeella shortseissa ja t-paidassa ja lukea kirjaa ilman akuuttia vaaraa hypotermiasta. Ehkä tämä kuitenkin tästä…

Mari oli tosin sitten heti lämpimän päivän sattuessa kohdalle sitä mieltä, että nyt on liian kuuma. Taitaa olla samaa vikaa, kuin suomalaisessa iltapäivälehdistössä. Kärvistellään villasukat jalassa ja karvalakki korvilla monta kuukautta ja odotetaan, että tulisi lämmintä. Otsikot hehkuttavat tammikuun toisen viikon jälkeen jokaista pientäkin suojasään jaksoa kevään alkamiseksi, ja sitten sen jälkeen tulevaa pakkasjaksoa sadatellaan takatalveksi. Heti kesän lämpimän kelien tullen lööpit hehkuttavat kaiken maailman hellevaroituksia, ja ohjeistuksia siihen, miten helteistä selviää hengissä. No, ne Suomen helteet eivät vissiin tänä kesänä montaa päivää kestäneet. Toivon totisesti, että täällä lyötäisiin laudalta Suomen hellepäivien lukema.

Eilisen kelin kunniaksi päätimme lähteä Pacifica beachille surffaamaan. Sinne ajelee meiltä kotoa parisenkymmentä minuuttia. Siihen pitää lisätä se aika, kun matkustaa kaupungin bussilla jonnekin lähimpään paikkaan, mistä saa Zipcarin auton alleen.

Ei ehkä kovinkaan yllättävää, mutta aika moni muukin oli saanut päähänsä lähteä viettämään aurinkoista ja lämmintä sunnuntaita meren rannalle. Parkkipaikat olivat täynnä, ja vuokraamossa myytiin eioota.

Hienoa. Taas apinaa koijattiin.Se siitä surffaamisesta.

Viimeinen vuokralauta meni kuulemma jo kello 11, ja vähänkään asiaa tuntevat voivat arvata, olimmeko me klo 11 vielä lähelläkään surffilautavuokraamoa.

Vuokraamossa oli jäljellä tasan yksi kappale bodyboardeja. Otimme sen. SUP-lauta olisi ollut mieluisampi kakkosvaihtoehto, mutta päätettiin kokeilla bodyboardia, kun ei kerran muuta ollut, ja kun sellaisesta ei aiempaa kokemusta ollut. Kyseessä on siis sellainen noin metrin pituinen ja noin 60 cm leveä ”miniatyyrisurffilauta”. Sillä sitten leikimme vuorollaan rannan aallokossa parisen tuntia vatsallaan aaltojen päällä surffaten. Kyllä sitä silläkin sai itsensä väsyksiin. Olo oli välillä kuin pyykkikoneessa, kun aallot kaatuessaan pyörittivät joka suuntaan.

Ei sillä, että koskaan olisin kokeillut, miltä olo pyykkikoneessa tuntuu, mutta veikkaan, että jotenkin saman suuntaiselta.

Viime viikolla, kun kelit eivät olleet erityisen lämpimät, oli taas mukava käydä saunomassa Oaklandin puolella ihan kunnon suomalaisessa pihasaunassa. Sen on yksi suomalaismies rakentanut takapihalleen. Talon emäntä kutsuu yleensä pari kertaa kuussa suomalaisporukkaa saunomaan ja iltaa viettämään. Mukavaa, kun pääsee tutustumaan täällä asuviin suomalaisiin.

Puhelinkaupoillekin tässä ollaan jouduttu. Mari päätti taannoin ihan ex-tempore aloittaa parkourin harrastamisen. Tuloksena vanha ja särkymätön nokialainen särkyi, ja lupaavasti alkanut harrastus päättyi. iPhone 7:n julkaisua odotellessa pari viikkoa sitä puhelinta on käytetty lasinsirujen pelossa suojamuovin läpi. Uuden iPhonen julkaisupäivänä kävimme sitten Berkeleyn Apple-storesta noutamassa netistä ostetun puhelimen. Lähempää olivat jo loppu, kun muutamaa päivää aiemmin sitä ostettiin.

Minulla oli tässä Marin puhelinkaupassa ratkaiseva rooli. Ilmeisesti ovat täällä ymmärtäneet sen, että ei vaimolle voi puhelinta ilman aviomiehen suostumusta ja allekirjoitusta myöntää. Suosiollisesti kauppiaan luona rustasin puumerkkini lupalappuun.

Tämä johtuu siitä, että taannoin keskikesällä vaihdoimme puhelinliittymämme T-Mobilelta AT&T:lle. T-Mobile oli hiukan halvempi, mutta sillä oli ihan täällä kaupungissakin paljon katvealueita. Muun muassa meillä kotona. Meidän AT&T:n liittymä on sellainen, että siinä on meille kahdelle yhteinen kuukausittain käytössä oleva datapaketti. Tällainen yhteisliittymä pitää kuitenkin olla vain toisen nimiin rekisteröity.

Minä kävin aikanaan tätä liittymäasiaa hoitamassa, ja yritin sitä Marin nimiin rekisteröidä. Hänellä kun oli täkäläinen sosiaaliturvanumero, joka liittymän hankkimiseen tarvittiin. Osoittautui, että ei sitä saakaan hänen nimiinsä rekisteröityä, kun ei ole täkäläistä henkilöllisyystodistusta. Minulla taas oli sellainen, muttei sitä vaadittua sosiaaliturvanumeroa. Myyjä sai kuitenkin liittymämme rekisteröityä käyttämällä minun täkäläistä ajokorttiani henkkarina. En kysellyt, miten hän kikkaili sen puuttuneen sosiaaliturvanumeron. Taas tuli todistettua, että täkäläisen ajokortin hankkiminen kannatti, vaikkei se helppoa ollutkaan.

Kummallisuus täkäläisissä puhelinliittymissä on, että itse puhelinlaite rekisteröidään liittymään, vaikka kyseessä ei olekaan mikään kytkyliittymä. Näinpä minun piti hyväksyä, että minun nimissäni olevaan liittymään liitetään vanhan nokialaisen tilalle omenatuote. Perustelu tälle laitteen rekisteröimiselle tiettyyn liittymään ei ole vielä yrityksistä huolimatta selvinnyt.

Eikä puhelimien hankinta tähän pääty. Oma puhelimeni hajosi viime viikolla mysteerisesti. Olimme lähdössä kaupungille, ja katsoin vielä ulkona bussiaikataulua puhelimesta. Laitoin tämän jälkeen puhelimen taskuuni, kuten olen tehnyt tämän puhelimen kanssa jo pari vuotta. Päästyämme pysäkille, otin luurin taskusta, ja totesin sen ruudun olevan säröillä. Taskussa ei ollut mitään muuta puhelimen lisäksi. Ei avaimia, kolikoita tai edes pieniä kiviä, joihin lasi olisi voinut kolahtaa. En myöskään tällä matkalla pysäkille kävellyt esimerkiksi päin seiniä, tai tehnyt mitään muutakaan tavallisesta poikkeavaa.

Lasi oli kuitenkin rikki, eikä se ottanut kosketusta, vaikka puhelin itsessään olikin päällä ja näyttö toimi muuten. Tässä taas todistetaan Nokian puhelinten kestävyys. Mari käytti pari viikkoa vahaa nokialaistaan, jonka lasi oli paljon pahemmin hajalla, kuin minun Sonyni näyttö.

Vaihdoin SIM-korttini toiseen puhelimeeni, jossa minulla oli ollut suomalainen korttini. Kyseinen Huawein kännykkä ei kuitenkaan toimi täällä kuin puhumiseen ja tekstiviestittelyyn. Nettiin pääsee ainoastaan WLAN-verkossa. Täkäläiset känykkäoperaattoreiden dataverkot toimivat eri taajuuksilla kuin Euroopassa tai Aasiassa. Täkäläisillä operaattoreilla on lisäksi vielä keskenään eri datataajuudet käytössä. Jos ja kun hankkii puhelinta, niin pitää valita sellainen, joka toimi täkäläisessä oman operaattorin verkossa, sekä sen lisäksi sitten eurooppalaisissa verkoissa. On tehty hankalaksi tämä eläminen.

Lähden kostoksi beachille, kun tänäänkin on lämmintä.