En kovin usein osallistu arpajaisiin, ja vielä harvemmin niistä mitään voitan. No, se kai nyt on ihan arpajaisten perusluonnekin, ettei ihan joka arvalla voita. Keväällä kuitenkin onnistuin voittamaan arpajaisissa vaellusluvat Yosemiten kansallispuistoon Half Dome -vuorelle. Yosemitessa vaellettaessa tarvitsee normaalisti luvan ainoastaan yön yli kestäville vaelluksille, mutta koska Half Domelle olisi menijöitä ruuhkaksi asti, niin National Park Service on kehittänyt sinne arpajaissysteemin. Half Domen vaelluskausi kestää yleensä toukokuun lopulta lokakuun puoliväliin. Tälle ajanjaksolle joka päivälle arvotaan vaellusluvat noin kolmellesadalle hengelle.

Matkaa Yosemite Valleyn viimeiseltä parkkipaikalta Half Domelle on vaellusreittiä pitkin noin 12,5 km suuntaansa. Linnuntietä etäisyyttä on noin 3 km. Reitin alkupiste Yosemite Valleyssa on noin 1200 metrin korkeudella, ja Half Domen huipun korkeus on 2695 metriä. Nousua tulee siis tällä matematiikalla kutakuinkin 1500 korkeusmetriä, ja pituutta edestakaiselle reitille kertyy 25 km. Korkeuseroa kertyy kuitenkin luonnollisesti huomattavasti enemmän, sillä polku ei suinkaan ole viivasuoraa nousemista, vaan kaikenmaailman notkot matkan varrella lisäävä nousukertymää huomattavasti. Hyvinkin vaativa päivähaikki siis.

Haikille suositellaan lähtemään hyvin aikaisin aamulla, koska huipulta olisi hyvä olla jo iltapäivän ensimmäisinä tunteina tulossa alaspäin. Ukkospilvet, jos sellaisia on kertyäkseen, ilmestyvät alueelle yleensä iltapäivisin. Silloin on varmasti orpo olo korkealla laakealla avokalliolla, josta ainoa poistumisreitti kulkee vaijereiden varassa.

Koska olimme todenneet aiemmilla Yosemiten reissuillamme, että etenemisvauhtimme on varsin verkkaista, ja annetut ennusteet vaellusreittien kestosta ovat osoittautuneet turhan optimistisiksi, olimme miettiväisiä sen suhteen, ehtisimmekö rykäistä Half Domen vaelluksen yhdessä päivässä.

Lähdimme kohti Yosemitea jo torstaina. Koska voittamani lupa Half Domelle oli sunnuntaille, meillä olisi pari päivää aikaa hioa suunnitelmia. Päätimme yrittää saada lähes epätoivoiselta tuntuvan yöpymisluvan Little Yosemite Valleyn camping-alueelle lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi. Nämä luvat ovat loppuneet jo puoli vuotta sitten. Joka päivälle on kuitenkin jaossa muutama lupa, jotka jaetaan ensin paikalle ehtineille aina vuorokautta aikaisempana aamuna. Tämän vuoksi meidän piti olla perjantai-aamuna Yosemitessa kyttäämässä lupaa. Onnistuimme jollain ihmeellä saamaan Wilderness centeristä luvan, vaikka tiskillä meitä palvelleen rangerin ilme oli lupaa kysyessämme sen näköinen, että ”hah hah, kuvitteletteko sellaisia vielä olevan vapaana”. Yllätyksekseen hän kuitenkin näki koneeltaan, että pari paikkaa oli vielä vapaana.

Perjantaipäivän kuljeskelimme Yosemite Valleyn pohjalla katsellen korkeita vuorenseinämiä alhaalta päin.

Perjantain ja lauantainväliseksi yöksi olimme saaneet peruutuspaikan Housekeeping Camp -leirintäalueelta. Se oli pakko ottaa, sillä se ei suinkaan ollut tarjolla olleista majoitusvaihtoehdoista paras, vaan ainoa. Muutoin olisi pitänyt majoittua jonnekin yli tunnin ajomatkan päähän.

Lauantaina aamupäivällä lähdimme Happy Islesin parkkipaikalta patikoimaan Mist Trail -polkua kohti Little Yosemite Valleyta. Tällä taktiikalla saimme lyhennettyä Half Domen vaelluspäivän reitistä noin 8 km. Toisaalta, tuon 8 km piti siten kantaa yöpymisvarusteita edestakaisin.

Vaellusreitin alku, Mist Trail, ei näin syksyllä ole nimensä veroinen. Merced River -joki on jo sen verran kuivunut, että putouksista ei nouse vesisumua kastelemaan koko laaksoa kuten keväällä. Vettä oli kuitenkin jäljellä sen verran, että putouksen näyttivät putouksilta. Osa Yosemiten korkeista vesiputouksistahan kuivuu kokonaan jo keskikesällä.

Meidän reissuillemme poikkeuksellisesti olimme yöpaikalla jo hyvissä ajoin iltapäivästä. Tämän päivän retkihän oli vain noin 8 km pitkä. Nousua yöpymispaikalle tuli noin 600 metriä. Matkantekoa nopeutti, että tänne asti vaellusreitti oli hyväkuntoista baanaa poislukien putousten kohdalla olleet kivistä kasatut portaat. Alkuun tie oli jopa asfaltoitu ensimmäiset pari kilometriä.

Joku edellinen yöpyjä oli ystävälisesti kasannut pöllejä ruokapöydäksi ja tuoleiksi, joten valtasimme Half Dome -näkymillä varustetun telttapaikan niiden vierestä. Leiripaikan lähellä täydensimme juomavarastot joesta. Menimme nukkumaan aikaisia, koska aamulla kello soittaisi 5.30.