Arpajaisvoittoa lunastamaan

En kovin usein osallistu arpajaisiin, ja vielä harvemmin niistä mitään voitan. No, se kai nyt on ihan arpajaisten perusluonnekin, ettei ihan joka arvalla voita. Keväällä kuitenkin onnistuin voittamaan arpajaisissa vaellusluvat Yosemiten kansallispuistoon Half Dome -vuorelle. Yosemitessa vaellettaessa tarvitsee normaalisti luvan ainoastaan yön yli kestäville vaelluksille, mutta koska Half Domelle olisi menijöitä ruuhkaksi asti, niin National Park Service on kehittänyt sinne arpajaissysteemin. Half Domen vaelluskausi kestää yleensä toukokuun lopulta lokakuun puoliväliin. Tälle ajanjaksolle joka päivälle arvotaan vaellusluvat noin kolmellesadalle hengelle.

Matkaa Yosemite Valleyn viimeiseltä parkkipaikalta Half Domelle on vaellusreittiä pitkin noin 12,5 km suuntaansa. Linnuntietä etäisyyttä on noin 3 km. Reitin alkupiste Yosemite Valleyssa on noin 1200 metrin korkeudella, ja Half Domen huipun korkeus on 2695 metriä. Nousua tulee siis tällä matematiikalla kutakuinkin 1500 korkeusmetriä, ja pituutta edestakaiselle reitille kertyy 25 km. Korkeuseroa kertyy kuitenkin luonnollisesti huomattavasti enemmän, sillä polku ei suinkaan ole viivasuoraa nousemista, vaan kaikenmaailman notkot matkan varrella lisäävä nousukertymää huomattavasti. Hyvinkin vaativa päivähaikki siis.

Haikille suositellaan lähtemään hyvin aikaisin aamulla, koska huipulta olisi hyvä olla jo iltapäivän ensimmäisinä tunteina tulossa alaspäin. Ukkospilvet, jos sellaisia on kertyäkseen, ilmestyvät alueelle yleensä iltapäivisin. Silloin on varmasti orpo olo korkealla laakealla avokalliolla, josta ainoa poistumisreitti kulkee vaijereiden varassa.

Koska olimme todenneet aiemmilla Yosemiten reissuillamme, että etenemisvauhtimme on varsin verkkaista, ja annetut ennusteet vaellusreittien kestosta ovat osoittautuneet turhan optimistisiksi, olimme miettiväisiä sen suhteen, ehtisimmekö rykäistä Half Domen vaelluksen yhdessä päivässä.

Lähdimme kohti Yosemitea jo torstaina. Koska voittamani lupa Half Domelle oli sunnuntaille, meillä olisi pari päivää aikaa hioa suunnitelmia. Päätimme yrittää saada lähes epätoivoiselta tuntuvan yöpymisluvan Little Yosemite Valleyn camping-alueelle lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi. Nämä luvat ovat loppuneet jo puoli vuotta sitten. Joka päivälle on kuitenkin jaossa muutama lupa, jotka jaetaan ensin paikalle ehtineille aina vuorokautta aikaisempana aamuna. Tämän vuoksi meidän piti olla perjantai-aamuna Yosemitessa kyttäämässä lupaa. Onnistuimme jollain ihmeellä saamaan Wilderness centeristä luvan, vaikka tiskillä meitä palvelleen rangerin ilme oli lupaa kysyessämme sen näköinen, että ”hah hah, kuvitteletteko sellaisia vielä olevan vapaana”. Yllätyksekseen hän kuitenkin näki koneeltaan, että pari paikkaa oli vielä vapaana.

Perjantaipäivän kuljeskelimme Yosemite Valleyn pohjalla katsellen korkeita vuorenseinämiä alhaalta päin.

Yosemite
El Capitan. Noin 880 metriä korkea kallionseinämä on vakuuttava näky. Tämä on myös kuuluisa kovien poikien kiipeilypaikka.
El Capitan
Näillä parilla kaverilla on vielä pätkä seinää kiivettävänä. Ovat näemmä jo illan suussa viritelleet itselleen portaledget yöpaikaksi. Toivottavasti heillä ei ole taipumusta unissa kävelyyn.

Perjantain ja lauantainväliseksi yöksi olimme saaneet peruutuspaikan Housekeeping Camp -leirintäalueelta. Se oli pakko ottaa, sillä se ei suinkaan ollut tarjolla olleista majoitusvaihtoehdoista paras, vaan ainoa. Muutoin olisi pitänyt majoittua jonnekin yli tunnin ajomatkan päähän.

Yosemite
Housekeeping Campin asumukset ovat tällaisia kummallisia pressukattoisia viritelmiä. Seinustalla olevat ruskeat peltilaatikot ovat sitä varte, että niihin laitetaan yöksi kaikki mahdollinen ruoka, ruuanlaittovälineet, hygieniatarvikkeet ja kaikki muukin, mikä vähänkään tuoksuu jollekin. Karhut kyllä haistavat ne sieltäkin, mutta eivät pyty aukaisemaan teljettyjä kaappeja. Autoon on ehdottomasti ja 5000 dollarin sakon uhalla kielletty jättämästä mitään tuoksuvaa. Karhut pystyvät murtautumaan autoon.
Housekeeping Camp
Tähän hehkeään asumukseen pääsee yöksi huokeaan 110 dollarin hintaan. Ei se ole tyhmä, joka pyytää… Kopin kolme seinää ovat betonista, mutta etuseinällä ja katossa on vain pressukangas. Edustalla on ruokapöytä ja nuotipaikka. Huoneen varustuksena on parisänky, kerrossänky, metallinen hylly, peili, sekä sähkävalo ja pistorasia. Yleiset WC:t ja suihkut ovat käytettävissä.
Half Dome
Tavoite kirkkaana mielessä, sanoi jo aikanaan kouluttaja armeijassakin. Nyt tavoite, Half Domen huippu, oli kirkkaana ilta-auringossa Housekeeping Campin vieressä.

Lauantaina aamupäivällä lähdimme Happy Islesin parkkipaikalta patikoimaan Mist Trail -polkua kohti Little Yosemite Valleyta. Tällä taktiikalla saimme lyhennettyä Half Domen vaelluspäivän reitistä noin 8 km. Toisaalta, tuon 8 km piti siten kantaa yöpymisvarusteita edestakaisin.

Vaellusreitin alku, Mist Trail, ei näin syksyllä ole nimensä veroinen. Merced River -joki on jo sen verran kuivunut, että putouksista ei nouse vesisumua kastelemaan koko laaksoa kuten keväällä. Vettä oli kuitenkin jäljellä sen verran, että putouksen näyttivät putouksilta. Osa Yosemiten korkeista vesiputouksistahan kuivuu kokonaan jo keskikesällä.

Vernal Fall
Vernal Fall, alempi Mist Trailin varren korkeista putouksista, ei syyskuun lopulla ole ollenkaan niin näyttävä, kuin kesäkuussa. Hieno sateenkaari sen juurelle kuitenkin muodostui. Isompi kuva on tämän jutun otsikkokuvana.
Yosemite Mist Trail
Verrokkikuva kesäkuun alkupuolelta. Ylempi putous on Nevada Fall, alempi on Vernal Fall. Kuva on otettu Glacier Pointilta.
Yosemite
Nevada Fall, putouskorkeus 181 metriä.
Nevada Falls
Nevada Fallsin päältä kuvattu kohtisuoraan alaspäin. Tässä oli sentään aita jyrkänteen laidalla.
Nevada Falls
Tällä porukalla ei juuri päätä huimannut. Jokiuomaan oli päästävä, ja aivan räystään reunalle. Meno oli sen verran holtittoman näköistä, ettei oikein edes halunnut sitä katsella. Välillä uomaan pudottautuva sai vauhtinsa pysähtymään 20 cm ennen vettä.
Little Yosemite Valley
Yövyttiin Little Yosemite Valley Campgroundilla. Tällä kertaa siis toisella puolella Half Domea.

Meidän reissuillemme poikkeuksellisesti olimme yöpaikalla jo hyvissä ajoin iltapäivästä. Tämän päivän retkihän oli vain noin 8 km pitkä. Nousua yöpymispaikalle tuli noin 600 metriä. Matkantekoa nopeutti, että tänne asti vaellusreitti oli hyväkuntoista baanaa poislukien putousten kohdalla olleet kivistä kasatut portaat. Alkuun tie oli jopa asfaltoitu ensimmäiset pari kilometriä.

Joku edellinen yöpyjä oli ystävälisesti kasannut pöllejä ruokapöydäksi ja tuoleiksi, joten valtasimme Half Dome -näkymillä varustetun telttapaikan niiden vierestä. Leiripaikan lähellä täydensimme juomavarastot joesta. Menimme nukkumaan aikaisia, koska aamulla kello soittaisi 5.30.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s