Ruskaretki Yosemiteen

Kunnon syysmyräkkä, joka itseasiassa oli jonkun Japanissa aiemmin riehuneen taifuunin jäänteet, siirsi reissuamme vuorokaudella eteenpäin alun perin suunnitellusta. Ei huvittanut lähteä patikoimaan ja telttailemaan, kun vettä oli luvattu tulevan juuri sinä aikana 10 cm. Pakkasrajankin oli luvattu olevan sen verran alhaalla, että todennäköisesti reitillämme sataisi lunta tai ainakin räntää. Koska vierailevat tähden Suomesta olivat tulleet tänne asti suunnitellen yhtenä retkensä pääohjelmanumerona olevan Yosemiten, ei vaelluksen peruminen ollut vaihtoehto.

Yosemiten vaellusajankohdan siirtohan ei ihan niin vaan käy, koska vaellusreitin varrella yöpymiseen tarvitaan wilderness pass, eli yöpymislupa. Lupa myönnetään aina tietylle vaellusreitin alkupisteelle, ja tietylle päivälle. Ensimmäinen yöpyminen pitää olla luvassa mainitun reitin varrella, mutta sen jälkeen sopii patikoida minne huvittaa, ja yöpyä missä huvitta niin monta yötä kuin mieli tekee. Tuohon sääntöön on pari poikkeusta, kuten että itse Yosemite valleyssa, Little Yosemite valleyssa sekä parissa muussa paikassa saa yöpyä vain merkityillä alueilla, ja muualla kansallispuiston alueella autotieltä pitää mennä ainakin mailin päähän.

Koska yöpymislupamme oli sään vuoksi tekemämme muutoksen johdosta väärälle päivälle, eikä sen ajankohdan vaihto onnistu puhelimitse tai netissä, tällä varoitusajalla meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin noutaa lupa Yosemitesta. Jokaisen reitin luvista 40 % joka päivälle jätetään jonotusperiaatteella myönnettäviksi. Näin lokakuun loppupuolen arkipäivänä sellaisen kyllä todennäköisesti tulisi sieltä saamaan.

Koska Ranger Smith, tai vaihtoehtoisesti jonkun muun niminen puistonvartija, saapuu toimipisteelleen töihin aamulla kello 8, ja aloittaa lupien myöntämisen, meidän piti olla aamulla ajossa liikenteessä. Kahdeksaksi emme kuitenkaan halunneet tähdätä, sillä ajoaikaa San Franciscosta hiljaisen liikenteen aikaankin on lähes viisi tuntia, jos ja kun pitää tauon. Me lähdimme ajelemaan aamukuudelta.

Liikenne oli sujuvampaa, kuin yhdelläkään aiemmalla Yosemiten keikallani. Pysähdyimme Grovelandissa tankkaamassa ensin auto, ja siten itsemme. Koska liikenne oli ollut oletusarvoista sujuvampaa, olimme normaalien ihmisten aamiaisaikaan tienvarren dinerissa syömässä lounasta. Lounaaksi söimme aamiaista.

Breakfast as a lunch
Grovelandissa tienvarren diner-tyyppisessä ravintolassa nauttimamme lounas tilattiin aamiaislistalta. Koska tällä annoksella piti selvitä iltaseitsemään asti, kukin mätti suuhunsa ruokaa niin paljon kuin mahdollista. Päivän aikana eväänä olisi vain pähkinöitä ja energiapatukoita.
Fall in Yosemite
Heti kansallispuiston rajan jälkeen tien varressa puskat olivat ottaneet kunnon ruskavärit. Osa lehdistä oli suomalaisista ruskan sävyistä poiketen pinkkejä.

Yosemite valleyn suulla oli heti havaittavissa, että edellispäivien sade oli saanut loppukesällä kuivuneet vesiputoukset eloon. Koska aurinko paistoi, ja päivästä oli luvattu suhteellisen lämmin, olosuhteet vaellukselle olivat mitä parhaimmat.

Yosemite
188 metriä korkea Bridalveil fall -putous oli kolme viikkoa aikaisemmin täysin kuiva.

Saimme vaellusluvat ongelmitta, ja lähdimme ajelemaan Pohono Trail vaelluspolun päähän Tunnel View -nimellä tunnetulle maisemienpällistelypaikalle. Päätimme jättää auton sinne, ja keksiä sitten seuraavana iltana, miten saamme haettua sen, koska vaelluksemme päättyisi noin 10 kilometrin päähän aloituspisteestä Happy Islesiin laakson perukalla.

Yosemite fall October
Myös Yosemite Fall oli herännyt henkiin. Kesäkuun alkupuolella näimme siinä vielä vettä, mutta loppukesällä se oli täysin kuivunut.

Vaelluksemme oli suunniteltu siten, että hyvät maisemat olisivat kaiken aikaa edessämme, eivätkä selkämme takana. Tämä tuli sillä kustannuksella, että reitti kulki laakson pohjalta aluksi kunnon ylämäkeen Yosemite valleyn etelänpuoleiselle harjanteelle. Ylös päästyämme kulkisimme rinteen reunan polkua itään kohti Glacier Pointia.

Tunnel view
Näköala hiukan Tunnel Viewn yläpuolelta kohti Yosemite Valleyn perukkaa. Reittimme kulki kuvan oikean laidan jyrkänteen päällä.
_dsc5794
Olemme jo aiemminkin huomanneet, että Yosemiten alueen karttoihin ei aina ole luottamista. Nyt totesimme saman, kun aikamme patikoituamme havaitsimme, että tämä monta metriä leveä vanha asfaltoitu tienpohja ei näy missään kartassa.
_dsc5800
Otimme suoran suunnan pusikon läpi polulle, jota meidän oli pitänyt kulkea. Laiskuuksissamme olimme erehtyneet pitämään helppokulkuista tienpohjaa polkuna. oikoreitillä löysimme maa-ampiaisten pesän. Tuloksena minulle viimeisenä tulleelle seitsemän ampiaisenpistoa ja toiseksiviimeisenä kulkeneelle kolme. Kaksi ensimmäistä säästyivät ampiaisten hyökkäykseltä.
Pohono trail
Alhaalla laakson pohjalla kiemurtelevalle Merced river -joelle on korkeuseroa melko tarkkaan kilometri.
El Capitan from Pohono Trail
Puiden takana vastarinteessä El Capitan -seinämä.
Sunset Yosemite Valley
Yosemite Valley ilta-auringossa.
Pohono Trail
On sitä joskus huonommissakin maisemissa viritelty telttaa yöksi.
sunset on Yosemite valley
Illan viimeiset auringonsäteet pilvilautan alla Yosemite Valleyn vastarinteellä. Päätettiin siirtää telttaa ensin katsotusta paikasta parikymmentä metriä etäämmälle jyrkänteen reunalta. Jos vaikka kävisi niin, että yöllä joutuisi ulkona käydessään karhun kanssa vastakkain, niin ei hätäpäissään lähtisi väärään suuntaan.
campfire
Nuotio syttyi helposti, vaikka kaikki maastosta löytynyt puutavara oli saanut viime päivinä kunnon kastelun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s