Auton vuokraaminen puoleksitoista viikoksi oli halvempaa, kuin sen vuokraaminen kahdeksi peräkkäiseksi viikonlopuksi. Niinpä tämänkertaista Lake Tahoen reissua ei tarvinnut aloittaa vuokraamokäynnillä. Teimme siis laskureissun kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Motivaatiosysäyksen moiseen antoi se, että onnistuimme saamaan huoneen Young Scandinavian Clubin mökiltä näille viikonlopuille. Majoitus on siellä sen verran edukkaampaa, kuin hotellissa, että mahdollisuuden sattuessa kohdalle, siihen kannatta tarttua.

YSC:n mökin varaussäännöissä on pykälä, jonka mukaan kullakin voi olla vain yksi voimassa oleva varaus kerrallaan. Ettei siis kukan varaa heti syksyllä kaikkia talven viikonloppuja. Varausjärjestelmä antaa sitä paitsi tehdä varauksia vain enintään kuukauden päähän. YSC:n jäseneksi voi liittyä kuitenkin myös perheenä. Perhejäsenyys on pari kymppiä kalliimpi, mutta silloin on oikeus tehdä kaksi samanaikaisesti voimassa olevaa varausta. Hyödynsimme siis tätä pykälää.

Olin perjantai-aamuna varain huolissani ajomatkan säästä. San Franciscossa vettä tuli ihan alas asti, ja sateen oli luvattu tulevan ylempänä vuorilla lumena. Ennusteessa uhkailtiin lunta tulevan mahdollisesti niin paljon, että se voisi johtaa teiden sulkemisiin.

Sade kuitenkin loppui tuntia ennen kuin sammakkomies oli luvannut. Ei tarvinnut siis ajaa kovassa sateessa. Ja Donner Passin ylityskin onnistui ongelmitta. Edes lumiketjujen kanssa ei tarvinnut ruveta leikkimään. Lunta siellä oli kyllä tullut, ja tuli edelleen. Tie oli kuitenkin hyvin aurattu ja suolattu. Suolaa täällä tunnutaan käyttävän sen verran reilulla kädellä, että voi olettaa noiden vuoristopitäjien perusruuan olevan graavisuolattu taimen. Purosta ongitun kalan voi oletettavasti vaan fileoida, ja heittää fileet suoraan lautaselle. Niiden suolauksesta on jo huolehtinut paikallinen tielaitos Caltrans.

YCS:n mökki ei taaskaan ollut täysi, vaikka se oli varausjärjestelmän mukaan täyteen varattu. Kumma kyllä, muuta vaikuttaa siltä, että porukka varailee huoneita, ja jopa maksaa ne, mutta eivät sitten viitsi saapua paikalle. Tai edes peruuttaa varaustaan, jotta muut voisivat, vaikka viime hetkellä varata peruutuspaikat. Saisi mökin käyttöastetta ylemmäs, se kun ymmärtääkseni on valitettavan alhainen.

Olimme edellisenä viikonloppuna tykästyneet läheisen pikkukeskuksen Homewoodin rinteisiin. Olimme hommanneet tätä viikonloppua varten kahden päivän hissiliput etukäteen, ja näin säästäneet parikymppiä per nuppi per päivä. Vaikka Homewood on pieni keskus vaikkapa Squaw Valleyhin tai Heavenlyyn verrattuna, on siellä hyvinkin laskettavaa muutamaksi päiväksi.

Lauantain osalta sääennuste piti paikkansa. Perjantain lumisateen jälkeen ohjelmassa oli aurinkoinen päivä. Perjantaina lunta ei tosiaan ollut tullut ihan niin paljon, kuin olin kuvitellut. Parikymmentä settiä puuterilunta oli kuitenkin enemmän, kuin mistä olimme aiemmilla Tahoen ympäristön laskureissuillamme päässeet nauttimaan.

Rinteiden vierustoilla harvakseltaan kasvavien puiden välissä pääsi vetelemään puhtaaseen hankeen makoisia pätkiä auringon paistaessa, ja komeassa järvimaisemassa. Ei paha. Itse asiassa yksi parhaista laskupäivistä moneen vuoteen.

Aamupäivän aikana tuli seurattua vähän väliä puhelimesta Suomen jääkiekkotulosten päivittymistä. Päivän hyvää fiilistä nosti entisestään Ilveksen voitto paikallisvastustajasta play offsien puolivälieräpelissä.

Sunnuntaille oli luvattu taas lisää lunta. No, tulihan sitä ihan useampikin hiutale. Eilisestä pehmeästä lumesta ei enää ollut tietoakaan. Yöllä oli ollut pakkasta, joten iltapäivän auringon lämmittämä lumi oli muuttunut korpuksi. Sunnuntaista tuli siis rinnelaskupäivä, koska siis mitään uutta ja pehmeää lunta ei ollut. Onneksi sitten edes aurinko paistoi.