Kuuma tuuli. Ei mikään kesäinen lämmin henkäys, vaan kunnon tuuli, ja todella lämmin sellainen. En muista, milloin olisin ollut yhtä kuumassa ulkoilmassa. Epäilemättä joskus kuitenkin, ehkä kolmen vuoden ikäisenä Siinain autiomaassa, tai joskus muulloin jossain muualla päin Lähi-Itää. Nyt kuitenkin astuttaessa ulos Las Vegasin lentoasemarakennuksesta vastaan iski kuiva ja kuuma ilmavirta.

Maailman kuumimpaan paikkaan, Death Valleyhin on Las Vegasista vain parin tunnin ajomatka, joten sikäli on ymmärrettävää, että lähiseuduillakin on lämmintä. San Franciscon viileään keliin tottuneelle tämä ilmastonmuutos oli vaan aika äkillinen.

Meille oli järjestynyt yhteistä vapaa-aikaa, joten päätimme lähteä pienelle road-tripille. Tarkoitus olisi katsella kansallispuistoja. Nämä täkäläiset luonnon maisemat kun ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia, ja ehkäpä jopa parasta, mitä Yhdysvalloilla on tarjota.  Reissumme ensimmäinen pysäkki on Zionin kansallispuisto Utahin lounaiskulmauksessa.

Seuraavan päivän sää oli yhtä lämmin, kuin edellisenkin. Tokihan täällä ylänköseudulla keli on pari-kolme astetta vähemmän lämmin kuin Las Vegasissa, mutta ihan riittävä kuitenkin. Ohjelmassa oli keliin sopivasti haikki Zionin kanjonin pohjalla kulkevassa joessa.

Puiston portilla alkoikin sitten selittäminen ja tinkaaminen. Olin nimittäin ollut proaktiivinen, ja laittanut kansallispuistojen kausikorttimme jo valmiiksi auton tuulilasille, kuten yleensäkin kansallispuistoon ajettaessa. Onnistuimme vakuuttamaan portinvartijan siitä, että moinen kortti todellakin on olemassa. Siellä tuulilasilla. Pääsimme kävellen puistoon maksamatta sisäänpääsymaksua.

Zionin kanjonissa liikennöi ainoastaan kansallispuiston omat bussit, joten hyppäsimme sellaisen kyytiin, ja köröttelimme 40 minuuttia Temple of Sinawava -nimiseen tien päähän. Mailin verran joen uoman vierustaa patikoituamme päällystetty polku päättyi, ja reitti jatkui joessa.

Vaellusluvan kanssa olisi mahdollista patikoida läpi koko Narrowsin, 16 mailia alavirtaan. Tätä varten pitäisi kuitenkin itse organisoida autokyyti puolentoista tunnin ajomatkan päähän ylävirtaan lähtöpisteelle. Ilman erillistä vaelluslupaa saa kulkea Virgin Riveriä pitkin noin viiden mailin matkan ylävirtaan, ja palata takaisin. Tässäkin on aivan riittävästi yhdelle päivälle. Itse asiassa, me käännyimme takaisin jo varmaan puolivälissä tätä pätkää.

Ylävirtaan joen pohjan kivikossa kahlaaminen on yllättävän raskasta ja hidasta puuhaa. Vaellussauvat olisivat ehdottomasti suositeltavat varusteet tänne. Omani ovat hyvässä tallessa varaston nurkassa, niinpä jouduin turvautumaan joen penkalta löytämääni karahkaan. Sekin oli huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin ei sauvaa ollenkaan.  Joen virtaus oli paikoin aika kova, ja sen lisäksi pohjan kivikon epätasaisuus ja ajoittainen liukkaus tekivät ilman sauvaa etenemisestä todella hidasta.

Kenkinä meillä oli maastojuoksulenkkarit, joissa pito oli tilanteeseen nähden vallan mainio. Tavallisilla tennareilla olisi ehkä voinut olla liukasta. Puiston portilla vuokrattiin varta vasten canyoningiin tarkoitettuja kenkiä, mutta aivan hyvin pärjäsimme lenkkareilla.

Kansallispuiston ulkopuolella turisti-infossa meille väitettiin veden olevan noin 15 celsiusastetta, mutta kyllä se ehdottomasti lämpöisempää oli. Siinä tarkeni hyvin kahlata muutaman tunnin. Varmasti hyvinkin 20 asteista sen täytyi olla. Ja kun tuli muuten kuuma, niin siinä oli hyvä pulahtaa hiukan syvemmällekin viilentymään. Vaikka ilma seudulla oli lähes 40 asteista, kanjonissa oli seinien varjossa selkeästi viileämpää. Iltapäivästä muutaman tunnin pulikoimisen jälkeen tuli paikoin jopa hiukan kylmä.

Keväällä ja talvisaikaan vesi on tietty kylmempää, ja silloin kuulemma suositellaan märkä- tai kuivapuvun käyttöä. Koska en usko moisen vaellusasun kanssa vaeltamisen olevan mukavaa, suosittelen tätä kesäkohteeksi. Sadekaudella täällä sitäpaitsi pitää varoa hengenvaarallisia äkillisiä tulvia. Joen vesi saattaa hetkessä nousta metrikaupalla, kun jossain ylävirralla iskee ukkoskuuro, ja kaikki vesi ahtautuu tuohon pieneen ränniin.

Kaiken kaikkiaan The Narrows oli varsin vakuuttava paikka. Ehdottomasti käymisen arvoinen!