Itseään sivistämässä, osa 1

Kävin tässä taannoin kauniina kevätpäivänä joutessani katselemassa San Franciscon kasvitieteellisen puutarhan antia. Tämä puutarha sijaitsee Golden Gate parkissa, joten polkaisin sinne kotoa fillarilla. Lippuluukulla virkailija kyseli small talkin omaisesti, että mistä olen kotoisin. Kun kerroin olevani Suomesta, hänen leukansa putosi. Ajattelin hänen ihmettelevän, että missä se sellainen paikka edes on, tai jotain muuta vastaavaa. Hän kuitenkin alkoi päivitellä sitä, että miten ihmeessä niinkin pienestä ja kaukaisesta paikasta käy täällä näin kummallisen paljon väkeä. Siihen en osannut sanoa mitään. Ehkä suomalaiset ovat vaan kiinnostuneita puutarhanhoidosta, siihenhän kun on oikein ministeristasolta aikanaan opastettu.

Oma motivaationi mennä paikalle oli kuitenkin paitsi oletettavasti kauniiden istutusten katselu, myös talvella ostamani kameran testaaminen. Olinhan minä sillä kuvannut jo jonkin kuukauden, nämäkin tässä blogissa esillä olleet valokuvat on sillä näpsitty. Ajattelin kuitenkin, että värikkäiden kukkien kanssa pääsee testaamaan oikein lähietäisyydeltä kuvien ottamista, ja kaikenmaailman eri säätöjä sitä varten.

 

Lipunmyyjän antaman esitteen mukaan juuri tähän aikaan vuodesta, huhtikuun lopulla, kannattaisi täällä erityisesti keskittyä paikallista kaasvillisuutta esittelevään osastoon. Juuri täällä kasvit olisivat parhaimmillaan kukassa. Sinne siis. Aloin jo epäillä suunnistustaitojani, kun siitä huolimatta, että kartan mukaan uskoin olevani keskeisimmällä paikalla Kalifornian kasvien oasatoa, ympäristö oli lähinnä kuin Golden Gate Parkin itäpää Stanyan Streetin varrella. Siis hiukan huonosti hoidettu puisto, jossa mikään ei oikein erityisen hyvin kuki, eikä ole mitenkään näyttävän näköistä. Täältä tosin puuttui kuvasta ne puoli miljoonaa pummia ja narkkaria, jotka miehittävät Golden Gate Parkin itäpäätä. Ei vastannut tämä osasto mielikuvaani. No, onhan se toki ymmärrettävää, että kalifornialaisia kasveja esittelevällä osastolla on samannäköistä, kuin muuallakin ympäristössä, jossa kalifornialaisia kasveja kasvaa. Mutta täältä osastolta taisi puutarhuri olla lomautettu, kuten alla olevista kuvista voi päätellä..

_DSC0014 _DSC0015

Eihän siitä tietenkään sovi syyttää kuin itseään, jos totuus ei vastaa kuvitelmia. Sivistymätön moukka, mitäs meni kuvittelemaan, että kasvitieteellisessä puutarhassa kasvit olisivat jotenkin oikein hoidetun näköisesti esillä. Mutta mistäs minä kasvitieteellisen puutarhan ylläpitämisestä oikeasti mitään tiedän. Joskus muinoin Itävallassa alppivaelluksilla asiakasporukan kanssa tapasin kaikenmaailman horsmien ja lentävien otusten lajinmäärityksestä kyselijöille tokaista, että erotan kyllä voikukan ja variksen toisistaan. Sikäli kun ovat sopivasti vierekkäin. Mutta muuten niin ornitologian kuin hortonomian opintoni ovat aloittamista vaille valmiit.

Lähin meriitti siihen suuntaan taitaa olla, että tunnen erään puutarha-alan liikkeen myymäläpäällikkönä ilman minkään sortin kasvillisuusalaan liittyvää koulutusta aiemmin toimineen henkilön. Tämän valepuutarhurin kanssa tosin saatiin kyllä aikanaan vanhan Espoon kämppäni pihamaalle istutettua onnistuneesti siirtonurmi, joka elää ja voi hyvin tänäkin päivänä.

No, koska tätä Kalifornian osastoa kehuttiin tämän kasvitieteellisen puutarhan parhaaksi, niin meinasin lähteä suorinta tietä pois. Päätin sitten kuitenkin pikamarssia muutkin osastot sinänsä laajasta puistosta läpi, jos sieltä löytyisi kuitenkin jotain kuvattavaa. Olihan siellä. Tasan tarkkaan joka ikinen tämän puutarhan muista osastoista oli huomattavan paljon näyttävämmässä kunnossa sekä kukkivien kasvien, että hoidetun ympäristön osalta.

Botanical Garden 1

Botanical Garden2

Erinomaista pikakahvia

Tuo yllä oleva sanapari on toistaiseksi ollut oman kokemukseni perusteella mahdoton yhtälö. Nyt kuitenkin voin rehellisesti todeta, että tämä entinen totuus on tullut kumotuksi. Oppia ikä kaikki. Päästiin tässä taannoin käymään suomalaisen kaverin tänne San Franciscoon perustaman pikakahvi startup-firman tiloissa kierroksella. Tämä Sudden Coffee on kyllä bisnesidealtaan yksi kummallisimmista yrityksistä, joihin olen kuuna päivänä törmännyt. Vai onko jollekulle ihan rehellisesti tullut aiemmin mieleen, että pitäisipä tilata netistä pikakahvia annospakkauksissa kotiin toimitettuna? Eikä minään kertatilauksena, vaan kestotilauksena. Mutta kyllä mielestäni juuri tällainen ennakkoluulottomuus ja täysin uusien ajatusmallien mukaan toimiminen on sitä, mitä Suomen talouden nostamiseen tarvittaisiin enemmänkin.

DSC_0381

Täytyy toivoa, että Kalle saa bisneksensä rullaamaan oikein isolla volyymillä. Lähtökohdat ovat sinänsä hyvät, että hänellä itsellään on erinomainen osaaminen aiheeseen, jonka puolesta puhuu mm. yhdeksäs sija baristojen MM-kisoissa 2015.  Ja hänen kierroksellaan tarjoamat eri variaatiot pikakahvistaan olivat suorastaan hämmästyttävän hyvän makuisia. Ei ole tullut pieneen mieleenikään, että pikakahvia voisi käyttää tuonlaisiin tarkoituksiin. Perinteisen kahvin lisäksi meille tarjottiin cappuccinoa, jäätelöjälkiruoka ja erilaisia kahvidrinkkejä. Esimerkiksi kylmä sudden-tonic oli todella piristävän raikas. Ja sikäli kun toivottavasti yritys tästä kasvaa jaa tunnettuutta, niin voipahan sitten sanoa, että on osallistunut yrityksen kautta aikojen ensimmäiseen yleisölle suunnattuun maistatuskiertokäyntiin.

Ynnä muuta itsensä sivistämistä

Olen tässä menneiden kuukausien aikana käynyt täällä tätä tai naapurikaupunkeja kierrellessäni jos jonkinlaisissa museoissa ja näyttelyissä yms. paikoissa ihmettelemässä mitä milloinkin. Täytyy kyllä sanoa, että aika monet näistä, joita on kovasti mainostettu täällä käymisen arvoisina kohteina, ovat mielestäni lähinnä lapsiperheille suunnattuja. Näiden nettisivuilta tämä käy kyllä selvästi ilmi, mutta ei paperiesitteistä. Lasten kanssa käytäviksi kohteiksi voin hyvin suositella ainakin San Franciscon meriakvaariota.

_DSC0086_DSC0081

_DSC0090_DSC0072

Samaan kategoriaan menee Embarcaderon varrella, Pier 15:n  Exploratorium, sekä San Josen tekniikan museo.

Toisaalta, täytyy tunnustaa tunteneensa itsensä muutamaankin kertaan tyhmäksi tai vähintään yksinkertaiseksi, kun jokin vaikkapa tekniikan museossa esillä ollut asia tuntui olleen alakouluikäisille museovieraille ihan itsestään selvää, mutta tällainen vanha kalkkis joutui pähkäilemään, että miten tämä ja tämä juttu nyt oikein menikään. Nämä mainitut laitokset eivät siis nimestään huolimatta ole mitään perinteisiä museoita, vaan lähinnä Vantaan Heurekan tyyppisiä paikkoja, joissa pääsee itse kokeilemaan esimerkiksi NASA:n avaruuskävelyillä käyttämää lentävä tuolia ohjaillaan. Siitäkin selvisin hyvin. Sitä piti ohjailla tiettyihin maaleihin käsinojaan kiinnitetyn joystickin avulla. Huipputulos oli kuulemma joku 14 pistettä, ja normaalisti koululaiset saavat noin 5-6 pistettä. Itse sain 3.

Exploratoriumissa kävimme ”evening showssa”, jonka mainostettiin olevan aikuisille suunnattu. Muutoin sen lafkan mainoksista kävi kyllä ilmi, että sinne voisi hyvin mennä vaikkapa kummilastensa kanssa käymään. Tämän ilta-aukiolon ero päivään verrattuna osoittautui olemaan se, että siellä oli jonkin tapahtuman osallistujia tupa täynnä, ja näille oli järjestetty sinne tänne alkoholitarjoilupisteitä. Näitä nousuhumalaisia parikymppisiä väistellessä siinä sitten jokin aika tutustuttiin kaikenmaailman ihmeellisiin hilavitkuttimiin, kunnes kyllästyttiin. Ei ollut ihan sitä mitä odotettiin.

Golden Gate parkissa sijaitsevassa DeYoungin museossa on tullut käytyä jo parikin kertaa. Maaliskuussa käytiin katsomassa näyttelyä muinaisista Havaijilaisista höyhenvaatteista. Nämä kuninkaallisten viitat ja hatut ym. vallan ja mahtailun osoittimet olivat kyllä näyttävän näköisiä. Toinen keikka sinne oli sitten hiukan kummallisempi. Mari sai minut puhuttua ympäri katsomaan Oscar de la Rentan suunnittelemia vaatteita, joita siellä oli esillä. No, kaikkea pitää kokeilla, niin kai sitä kolttunäyttelyssäkin sitten käy. Itse sain näytillä olleet mekot nähtyä noin pari tuntia Maria nopeammin, joten aikaa jäi sitten kiertää samassa rakennuksessa oleva iso taidenäyttelykin läpi. Ihan hienoja tauluja, muutama oikeinkin näyttävä. Mutta kun miettii verrokiksi jotain Louvrea tai Versaillesia tai edes jotain saksalaisia linnoja, joissa viime vuosina on tullut poikettua, niin vähän vaisuhan se oli.

 

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s