Ukkosta olympiarinteessä

on

Enpä muista, että olisi ollut noin vaihtelevaa säätä yhden laskupäivän aikana. Ei se tosin mitään todista. Mutta vaihtelevaista oli keli ainakin viime lauantaina Squaw Valleyssa.

20170318_090454
Lunta on vielä jonkun verran jäljellä, vaikka lämmin kevätaurinko onkin osan siitä jo sulattanut ainakin siltä puolelta tietä, mihin se päivällä porottaa.

Aamulla Lake Tahoen luoteisrannan tuntumassa pönöttävältä Young Scandinavian Clubin mökiltä heräillessämme paistoi aurinko. Paiste jatkui aamupäivän ensimmäisten laskujen ajan läheisen Squaw Valleyn vuoden 1960 olympiakisojen rinteillä. Pilveenhän se aurinko sitten kuitenkin meni. Ja ilmakin alkoi liikkua aika rivakasti. Päätimme siitä huolimatta nousta huipun tuntumaan, niin ylös kun vielä auki olleilla hisseillä pääsi. Osa oli pantu tuulen vuoksi kiinni. Parempi kuitenkin olla huipulla tuulessa ja viileässä, kuin alempana lämpimässä.  Sohjossa suksi ei oikein luistanut, joten ylempänä oleva pakkaslumi oli mukavampi vaihtoehto.

Pilviseltä taivaalta alkoi sitten jossain vaiheessa sataa vaihtelevan laatuista tavaraa vaihtelevalla intensiteetillä. Välillä tihkutti vettä, sitten tuli räntää ja lunta, ja sitten taas kaatamalla vettä.

Squaw Valley
Kabiinihissin yläasemalla on vuoden 1960 talviolympialaisia esittelevä museo. Kahvitauon päätteeksi käytiin pikaisesti katsastamassa näyttely, ja toteamassa, että ulkona on tuuli entisestään yltynyt.

Rinteet olivat kuitenkin olosuhteisiin nähden ihan hyvässä kunnossa. Yllättävän hyvässä kunnossa olivat myös meidän jalkamme. Telemarkia jaksoi kyykätä pitkän päivän ihan mukavasti. Varmaankin kelin pehmentämä lumi edesauttoi asiassa. Hyvä näin, sillä muuten olisi tullut tyyriiksi, jos laskisi tuntihintaa päivän urheilulle. Squaw Valleyn hissiliput olivat jo viime vuonna kalliit, ja nyt niihin oli tehty nimellinen inflaatiotarkistus. Viime vuonna päivälipusta pyydettiin lippuluukulla 129 dollaria (!), ja tänä vuonna hinta onkin pompsahtanut 159 dollariin (!!).

Olimme juuri lähteneet iltapäivän viimeiseen laskuun kohti ala-asemaa ja parkkipaikkaa, kun kuultiin hissityöntekijöiden huutelevan ihmisille, että hissit on suljettu ukkosriskin vuoksi. No, kiinnihän ne olisivat menneet muutenkin viiden minuutin päästä. Ehdimme laskemaan ehkä minuutin verran ihan rehellisessä kaatosateessa alaspäin, kun taivaalta kajahti kunnon ukkosen jyräys. Outo fiilis laskettelurinteessä. Onneksi oltiin jo melko alhaalla laaksossa, ja pilvet olivat paljon korkeammalla. Olisi tosiaan voinut olla aika orpo olo, jos olisi sattunut istumaan tuolihississä huipun tuntumassa. Hissiyhtiön sääennustaja oli kuitenkin pullakahvinsa ansainnut.

 

Olympic museum
Olympiamuseosta on ihan hulppeat näkymät. Taustalla siintää Lake Tahoe.

Päivästä selvittiin mielenkiintoisista olosuhteista huolimatta ehjänä. Toista se oli päivälleen vuosi sitten. Tuolloin olin itsekseni laskemassa niin ikään Squaw Valleyssa. Tuolloin rinteet olivat yöpakkasten jäljiltä paikoin umpijäiset. Olin vuokrannut yhdeksi päiväksi alppisukset, kun ajattelin niiden olevan telemarkeja mukavammat kovilla rinteillä. Yhdessä jäisessä töyssyssä sitten molemmista suksista takasiteet paukahtivat auki. Seurauksena kunnon kuperkeikkasarja näyttävästi hissilinjan alla ison yleisön edessä. Kuperkeikkasarjan seurauksena oli murtunut vasemman käden peukalo.

Siitä alkoikin sitten kuukausia kestänyt mielenkiintoinen ja monivaiheinen asioiminen erilaisten lääkärien ja sekä suomalaisen, että paikallisen vakuutusyhtiön kanssa. Vielä näin jälkikäteenkin ajateltuna, ja verenpaineen jo laskettua taas säädyllisiin lukemiin, on ihan käsittämätöntä, että Suomen suurimpaan matkavakuutuksia tarjoavaan yhtiöön ei näissä asioissa saa yhteyttä kuin chat-palvelun kautta suomalaisena virastoaikana. Mukavaa hommaa tämä 10 tunnin aikaero huomioiden.

Toki olisi voinut yrittää soittaa maksulliseen numeroon, jossa jonotusaika tuntui olevan suuruusluokkaa 25 minuuttia. Olisi muuten tullut kallis jonottaminen toiselta puolelta maapalloa soitettaessa. En usko olleeni ensimmäinen henkilö, joka olisi halunnut yhteyden vakuutusyhtiöön toiselta puolelta maapalloa.  Onko sitten niin, että vakuutusyhtiö ei halua, että heihin otetaan yhteyttä sähköpostilla? Hehän voisivat joutua vastaamaan myös sähköpostilla, ja siitä jäisi asiakkaalle jokin kirjallinen lausunto vakuutusyhtiön taholta.  No, saahan sen chat-keskustelunkin printattua, eli ainakin siinä muodossa saa jotain musta valkoiselle, ettei ole ihan suullisen ja helposti kiistettävän tiedon varassa.

Oli miten oli, nyt on peukalo kunnossa. On yhä tämän laskupäivän jälkeenkin. Viimeisen laskun aikana vallinnut kaatosade oli vaihtunut kaupassa käydessämme auringon paisteeksi pilvettömältä taivaalta.  Vaihtelevaa.

One Comment Lisää omasi

  1. Päivitysilmoitus: Homewood – reissussa.net

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s