Squaw Valley

Maaliskuun toisella viikolla satoi vettä San Franciscossa. Välillä sitä tuli ihan alas asti. Vuoristossa sama sade tuli lumena, jota kertyikin Lake Tahoen ympäristön rinteille sellaiset hiukan toista metriä. Puuterihiihto mielessä siintäen suuntasin pääsiäistä edeltävällä viikolla Lake Tahoelle. Edellisellä kerralla testasimme Tahoen keskuksista Heavenlyn sekä Dimond Peakin. Tällä kertaa valitsin Squaw Valleyn. Kävin etukäteen  ostamassa liput San Franciscosta Sports Basementistä, jossa ne maksoivat 99$ per päivä. Ennakkolippujen ostaminen kannattaa, sillä hissiaseman lippuluukulla päivälipun hinta olisi 129$. Katselin Sports Basementista myös vuokrasuksia. Jos tällä kertaa laskisi jonkun päivän alppisuksilla telemarkien sijasta. Viiden päivän setti hyvistä leveistä offarisuksista olisi maksanut vain 55$. Päätin kuitenkin olla ottamatta niitä, ja vaikka sitten vuokrata tarvittaessa paikan päältä yhdeksi päiväksi. En ollut ihan varma lumiolosuhteista, sillä saimme kuulla että lumisateiden jälkeen olisi ollut lämmintä, ja jopa jossain välissä satanut hiukan vettä. Arvelin, tai toivoin, pehmeää lunta löytyvän kuitenkin jostain.

Vuokrasin auton San Franciscon lentoasemalta. Totesin, että sieltä vuokraaminen on paljon halvempaa, kuin kaupunkitoimistosta. Suksien yms reissutavaran kuskaamiseen tarvitsin farmariauton. Ikinä kun ei voi tietää, sattuisiko sedan-mallisesta vuokra-autosta saamaan takapenkkiä kaadettua vai ei. Farmareita täällä ei vuokrata, joten pitää ottaa SUV. No, se ei ole juuri sen kalliimpi, kuin halvin vuokra-autokaan. Eroa on vain jokunen yksittäinen dollari per päivä. Sain viime kerran tapaan nytkin upgreidauksen isompaan autoon. Nyt luulisi mahtuvan kahdenkin henkilön tavarat Toyota 4-runnerin pitkään malliin. Varmaan se syö bensaa jonkun verran enemmän kuin perus-henkilöauto, mutta se ei ole onneksi ihan Suomen hinnoissa.

Lähdin ajelemaan keskiviikkona yksinäni kohti Truckeeta, josta olin buukannut hotellin. Mari tulisi perjantai-iltana työkavereidensa kanssa perässä. Lähtöni venyi pari tuntia tavoitteesta, joten pääsin matkaan vasta neljän maissa. Ensimmäiset kaksi tuntia matkasta seisoinkin sitten ruuhkassa. Kävellen olisin varmaan ehtinyt pidemmälle. Twin Peaksista, jossa siis kämppämme sijaitsee, Berkeleyn yliopiston kohdalle kului reilu puolitoista tuntia. Pari viikkoa aikaisemmin hiljaisen liikenteen aikaan sama matka meni parissakymmenessä minuutissa.

Seuraavana aamuna vetäisin hotellilla laskukamat niskaan ja ajoin 20 minuuttia Squaw Valleyn keskukseen.  Keli oli kutakuinkin täydellinen: reilusti lunta, pilvetön taivas, tyyntä, ja lämmintä. No, se lämpö sen täydellisyyden sitten pilasikin. Puuterista ei ollut tietoakaan. Päivällä auringon sulattama ja yöpakkasten jäädyttämä lumi oli kivikovaa. Leveähköillä telemark-suksilla sellaisen laskeminen rinteessä ei ole erityisen nautinnollista. Rinteen vieressä ei ollut sen helpompaa. Korppu kantoi jonkun aikaa, kunne suksi haukkasi jäätyneen pinnan alle. Mahdoton laskea. Puolen päivän maissa aurinko oli kuitenkin jo sulattanut jäiset rinteet, joten laskeminen oli hetken aikaa jopa oikein mukavaa! Tauolla tarkeni paitahihaisillaan, monet vaikuttivat tarkenevan rinteessäkin. Porukka paineli suksilla hihattomissa paidoissa ja shortseissa. Varmaan heillä oli jo varattuna aika lääkärille flunssalääkkeitä hakemaan.

Iltapäivästä aurinko porotti sen verran lämpimästi, että lumi meni ihan liisteriksi. Suksi tarttui märkään lumeen välillä kuin liimaan. Vähän väliä meinasin olla turvallani. Kantapäät vapaana hiihtämisen negatiivisia puolia tuolla kelillä. Offarilla korppu pintakin oli sulanut, mutta nyt siellä sitten upposi märkään raskaaseen lumeen nilkkoja myöten, eikä luisto ollut sen parempi. Kaikesta huolimatta positiivinen hiihtopäivä!

Squaw Valley olisi ollut mainio offaripaikka, jos vaan olisi sattunut olemaan pehmeää lunta. Rinteiden välit olivat hyvin harvaa puustoa, eikä puskia tai muuta aluskasvillisuutta lainkaan näkösällä. Ja kaikki tämä täysin hisseiltä saavutettavissa, eikä edes mitenkään kiellettyä aluetta. Muutenkin rinteet oli merkitty hiukan suuntaa antavasti, meininki oli selkeästi sellainen, että lasketaan alas sieltä, mitä halutaan, eikä sieltä, mistä käsketään.

Seuraavana aamuna olin aikaisin liikenteessä. Ajattelin välttää iltapäivän liisterisohjon. Pätin myös vaihtaa lajia. Vuokrasin Tahoe Dave´silta Squaw Valleyn laakson alapäästä alppisukset päiväksi 40$:lla. Hissiaseman vuokraamossa hinta olisi ollut 66$. Enpä olekaan taas vähään aikaan ollut rinteessä Rossarin alppisuksilla, mutta nyt vuokraamosta antoivat Soul 7:t.

Taas oli aamusta aivan umpijäiset rinteet. Leveähköt vuokrasukset purivat kyllä jäiseen lumeen, kun oikein runttasi.  Aurinko sulatti taas pinnat nopeasti aamupäivän aikana. Kurvailin jossain vaiheessa aamupäivää tuoreita lumikissan jälkiä pitkin sinistä rinnettä. Yhtäkkiä pinta vaihtui jäiseksi, tämä kohta oli ilmeisesti ajettu jo illalla. Ehdin ajatella, ettei näissä suksissa sen enempää pitoa ole, kuin telluissakaan tässä jäällä. Runttasin reilummin kääntääkseni sukset kantille, samassa kohtaa oli rinteessä joku pieni epätasaisuus, ja molemmat siteet paukahtivat auki. Sitten mentiin. Parinkymmenen metrin liukumisen jälkeen keräilin hetken itseäni, ja totesin olevani kutakuinkin kunnossa. Yleisöäkin oli runsaasti, kuten näyttävillä tapahtumilla yleensä. Nyt pannutin hissilinjan alle.

Vasenta peukaloa alkoi hiukan myöhemmin särkeä, joten pidin taukoa, ja pitelin peukalonhangassa lumipaakkua. Laitoin ensiapulaukustani käteen ideaalisiteen, jotta turvotus pysyisi aisoissa. Istuskelin syömässä eväitä ja nauttimassa maisemista hiukan tavallista pitempään, koska päivän mittaan kättä hiukan aristi. Se ei mennyt ohi, joten päätin käydä näyttämässä sitä lääkärille laskupäivän päätteeksi.

Squaw Valleyn lääkäriasemalla ei ollut ketään edelläni, joten pääsin saman tien lääkärin puheille. Otin ideaalisiteen pois kädestäni, ja huomasin koko peukalon olevan ihan tummansininen. Tiesin jo tuomion.

Otettiin röntgenkuvat. Lääkäri kertoi uutisen, jonka jo tiesinkin. Peukalo on murtunut. Tohtori paketoi käden puolikipsiin, ja käski mennä muutaman päivän sisällä San Franciscossa käsikirurgiaan erikoistuneelle lääkärille. Kipsi, tai lasikuitu, mikä nyt onkaan, oli siis vain peukalon puoleisella syrjällä ideaalisiteellä kiinnitettynä.

Ennen kuin ehdin kysymään, hän vissiin päätteli ilmeestäni jotain ja totesi, että jos tosiaan haluat laskea huomenna, niin sitten varovasti kanssa…