Joulun pyhien jälkeen vuoden viimeisellä viikolla oli kolme työpäivää. Rankkaa hommaa. Täällä monet firmat nimittäin kompensoivat viikonlopulle osuneet Joulun ja Uuden Vuoden sillä että näiden kummankin viikonlopun ympärille annettiin sekä edeltävä perjantai, että seuraava maanantai vapaaksi.

Viime talvena tuli kierrettyä Lake Tahoen ympäristön laskettelukeskuksia Heavenlystä Diamond Peakille sekä Squaw Valleysta Northstariin ja Borealiin. Jonnekin sinne suunnittelimme nytkin menevämme, mutta kaikki saatavilla olleet majoitusvaihtoehdot olivat niin suolaisen hintaisia, että aloimme kartoittaa tilanteita hieman kauempana sijaitsevista keskuksia. Kävi ilmi, että itäisellä Sierra Nevadalla Yosemiten itäpuolella sijaitsevan Mammoth Mountainin lähistöltä löytyi vielä vapaana kohtuuhintainen majapaikka. Buukkasimme sen, kun vuokra-autonkin sai kohtuulliseen hintaan työpaikan läheltä Sunnyvalesta. San Franciscosta vuokrattuna se olisi kustantanut kolminkertaisesti. Mammothiin olimme jo aiemminkin suunnitelleet joskus menevämme, joten nythän tulisi sitten sekin nähtyä.

Soittelin Hertzille joulun jälkeen, ja yritin varata aiemmin varaamaani autoon lisävarusteeksi lumiketjuja. Kävi ilmi, että sen paremmin talvirenkaita, kuin lumiketjujakaan ei saa edes rahalla, ja kaiken lisäksi sellaisten käyttäminen ei ole sallittua. Vuokraehdoissa kun lukee, että autoon ei saa tehdä minkäänlaisia modifikaatioita. Kaikenlaiset lumiketjujen käytöstä mahdollisesti aiheutuvat vauriot autolle tai renkaille luvattiin lisätä lyhentämättöminä vuokran hintaan. Kysäisin sitten, että mitenkähän asiakkaat sitten yleisesti näissä tilanteissa toimivat, jos ovat menossa talvisaikaan vuoristoon. No, kuulemma nämä yleensä varaavat nelivetoauton. Siihen sitten esitin tarkentavan jatkokysymyksen, että mahtavatko ne sitten olla varusteltu talvirenkailla. Eivät kuulemma ole. Tähän vuorostani edelleen esitin jatkokysymyksen, että mitenkä se neliveto sitten muka parantaa tilannetta, jos pykäien mukaan lumisilla teillä saa ajaa vain, jos on lumiketjut, tai talvirenkailla varustettu nelivetoauto. Vastaukseksi sain muminaa.  Ei enää yhtään ihmetytä ne silloin tällöin netissä esiin tulevat videot, joissa amerikkalaisautoilijat luistelevat holtittomasti jossain mäessä autojen päätyessä yhteen isoon kasaan mäen alle.

Renkaanvaihtokiellon ymmärrän sikäli, että jokuhan saattaisi vaihtaa alle huonot renkaat, ja sitten mahdollisen onnettomuuden sattuessa syyllisen selvittäminen olisi hankalaa. Mutta pieneen mieleeni ei mahtunut, että lumiketjujen käyttäminen olisi tulkittavissa autoon tehtäväksi modifikaatioksi. Koska en lainkaan pystynyt käsittämään asiaa todeksi, pyysin vuokraamon työntekijää puhelimessa vääntämään tätä asiaa minulle rautalangasta ilmeisesti liian selkokielisesti, koska toistettuaan ympäripyöreästi ilmaisemaansa kieltoa kahdesti, tämä löi minulle luurin korvaan.

Selvitystyöni tuloksena kävi ilmi, että tämä samanlainen politiikka on kaikilla san Franciscon seudun autovuokraamoilla. Vaihtoehdoksi jäi siis joko olla menemättä lumiselle alueelle, tai siten harrastaa kansalaistottelemattomuutta. Siispä päätin ostaa autotarvikeliikkeestä viidellä kympillä lumiketjut, ja käyttää niitä sitten tarvittaessa sillä riskillä, että renkaisiin tulisi kulumaa. Uskoin sen verran itseeni, että niiden asentaminen paikalleen sujuisi ilman, että autoon tulisi ajettaessa vaurioita. Mieluummin näin, kuin että jäisi lumen saartamaksi jonnekin vuoristoon, jossa ei kesärenkailla enää pysyisi tiellä, tai pääsisi eteenpäin joko liukkaudesta tai poliisin kiellosta johtuen.

Ajomatkaa Mammothiin on kuutisen tuntia hyvällä kelillä. Menomatka sujuikin suhteellisen hyvän kelin vallitessa. Hiukan meinasi tosin ruveta jännittämään illan pimeydessä Sierra Nevadaa ylitettäessä, kun mutkaisen tien kulkiessa 2600 metrin korkeudessa lumisessa maastossa keli meni selkeästi pakkasen puolelle. Tie oli kuitenkin pääosin hyvin aurattu ja suolattu. Silti piti ajella pitkät pätkät kolmea kymppiä, kun ei voinut olla ihan varma siitä, että lumipenkoista tielle sulaneet vedet eivät olisi olleet jäätyneet. Ketjupakkoa ei oltu määrätty, eikä kukaan sellaisia käyttänytkään. Kanssa-autoilijat ajelivat melko reipasta vauhtia, josta pystyi päättelemään tiellä olevan riittävästi pitoa. En kuitenkaan voinut mitenkään tietää, oliko muilla kenties talvirenkaat pitoa parantamassa, joten päätin ajella hissukseen.

Yötä vietettiin suunnitelman mukaisesti Nevadan puolella Topaz Laken rannan tienvarsimotellissa. Motellin aulassa oli nevadalaiseen tyyliin casino, jossa edelleen nevadalaiseen tyyliin sai tupakoida. Tupakansavuisen baarin tuomaa retrofiilistä henkeämme pidätellen hämmästeltyämme vetäydyimme yöpuulle. On se muuten hyvä, että Suomessa on ymmärretty kieltää tupakointi julkisissa tiloissa.

Aamulla oli ajomatkaa Mammothiin jäljellä puolisentoista tuntia, ja se kului pitkälti Marin päivitellessä tien varren talojen rumuutta. Kieltämättä, monet hylätyt tai pitkälti aution näköiset talot ja kylät eivät olleet mitään arkkitehtuurin riemuvoittoja. Mahtavatkohan nämä ihmiset lainkaan olla kuulleetkaan sellaisesta ammattikunnasta. Tai rakennusinsinööristä. Tai timpurista tai maalarista.  Ei ollenkaan ihmetytä, että monesti näkee uutisissa kokonaisia kyliä tuhoutuneen pirstaleiksi myrskytuulien osuessa kohdalle. Nuo hökkelit eivät kyllä kovin pitkään kestäisi, ja silti niissä kai joku asuu talvellakin. Eikä pelkästään kummallisten kyhäelmien näköiset asumukset, vaan koko pihamaan yleinen rappiotila sai aikaan melkoisen määrän päivittelyä.

No, taas avautuivat silmät sille, että miksi presidentinvaaleissa kävi niin kuin kävi. Oli nimittäin hyvin helppo uskoa, että kun joku menee lupaamaan tuollaisissa kylissä asuvalle, oletusarvoisesti melko vähäisillä tuloilla karua elämää elävälle yhteisölle tuovansa työpaikat takaisin Amerikkaan, ja tekevänsä Amerikasta jälleen mahtavan, puhe uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. En usko, että siellä kukaan jaksaa kysellä lupausten totuuspohjan perään. Todennäköisesti yleinen ajatuskulku on, että eivät asiat ainakaan huonommaksi voi mennä, joten otetaan ilolla lupaukset vastaan.

Vihdoin pääsimme Mammothiin, ja jo puolen tunnin kiertelyn jälkeen löysimme vapaan parkkiruudun rinnealueen parkkipaikan läheiseltä kadulta. Kauden ensimmäinen hiihtopäivä jäi aamun autoilun johdosta hiukan lyhyeksi, mutta se ei hirveästi haitannut. Keli oli pilvinen ja tuulinen, ja jalat ilmoittivat puolenkin päivän urheilun olevan riittävä autossa ja toimistolla istumisen jatkoksi.