Tätä amerikkalaisuuden ilmentymää juhlittiin viime viikonloppuna. Ja niitä juhlia oli kyllä monin paikoin valmisteltu varmasti viikkokaupalla. Jo pari viikkoa ennen Halloweenia alkoi talojen ikkunoihin ja pihoihin ilmestyä kaikenmaailman luurankoja ja koverrettuja kurpitsapäitä, sekä hämähäkinseittiä jäljittelevää valkoista ”jotain”.

Sitä vaan mietin, että asuminen tuossa kämpässä on varmsti ollut oikein miellyttävää noiden parin viikon ajan, kun valot välkkyy olohuoneessa, ja pihan puskaan piilotetusta kaiuttimesta kuuluu hoilotusta.

Toisin kuin Suomessa vielä monesti, Halloween-naamiaiset eivät ole pääasiassa vain lasten touhua. Työpaikoilla porukka kulki kaikenmaailman naamiaisasuissa jo koko viikon, ja loppuviikolla järjestettiin työpäivien päätteeksi erilaisia juhlia ja asukilpailuja.

Lauantai-iltana kävimme Castrossa katselemassa menoa ja meininkiä aikuisten Halloween-kekkereissä, joita on mainostettu valtakunnan parhaiksi. Kadut olivat täynnä väkeä, ja kaikilla oli hyvä meno. Ja poikkeuksena siihen, jos vastaava olisi tapahtunut Suomessa, niin täällä porukka ei ollut mitenkään humalaista.

Eipä ole tullut ennen nähtyä aikuisilta sellaista panostamista naamiaisasuihin. Asut olivat teemaltaan yllättäen ihan kaikenkirjavia. Ei siis ainoastaan jotain kurpitsa- tai kauhuinspiroituja. Castrossa kun oltiin, niin toki sekaan mahtui lastenkutsuille sopimattomia asujakin. Jos nyt oli asuja lainkaan.

Varsinainen Halloween-päivä, eli lokakuun viimeinen, oli maanantaina. Tuolloin oli sitten lasten ”karkki tai kepponen” -juttujen vuoro. Itse olin tuolloin illansuussa kotona, mutta Mari kertoi katselleensa töistä tullessaan, kun naamiaisasuisia lapsia oli omakotitaloalueiden kadut täpö täynnä, ja monien autotallien ovet auki. Niissä sitten lapset kävivät kerjäämässä karamellia.