Jättikokoinen sateenkaarilippu liehuu yhdessä kadunkulmassa, ja seuraavassa risteyksessä suojatiet on maalattu katuun sateenkaaren värein. Castro. Muutaman korttelin kokoinen alue tunnettiin ennen Eureka Valleyna, mutta Castro nimen käyttö vakiintui, kun sen niminen elokuvateatteri perustettiin 1920-luvulla saman nimisen kadun varrelle.

Alueen nimellä ei ole mitään tekemistä Kuuban entisen tai nykyisen hallitsijan kanssa. Nimi viitaa 1800-luvulla Kaliforniassa vaikuttaneeseen USA:n valtaa vastustaneeseen meksikaaniopposition johtajaan José Castroon.

Yllätyttiin jonkun verrankin, kun taannoin tutustuttiin alueen hisoriaan. Kävi nimittäin ilmi, että 1800-luvun lopulla Castron ylärinteellä oleva alue tunnettiin Suomi-kaupunkina. San Franciscon sataman merimiehistä jopa yli 10 % oli tuohon aikaan suomalaisia, ja muiden muassa he perheineen asustelivat tuolla. Suomalaiset merimiehet olivat tuolloin Venäjän kauppalaivaston ydinporukkaa, ja seilasivat pitkin Amerikan länsirannikkoa. Alaskahan oli 1800-luvun puoliväliin osa Venäjää, joten sinne käytiin ikään kuin kotimaankauppaa. Sieltä sitten laajennettiin reviiriä etelämmäs.

1800-1900 -lukujen vaihteessa San Francisco oli kasvanut kultarynnäkön jälkeen jo suureksi kaupungiksi. Samaten suomalaisten määrä kaupungissa oli lisääntynyt. Siihen aikaan Castron seudun koulussa oli ollut pelkästään suomalaistaustaisia oppilaita. 1882 Castroon perustettiin myös Suomalainen Klubi. Castron alueella oli myös suomalaisia saunoja.

1910 Castron alueen laidalle avattiin yleinen sauna nimeltään Finnila´s Finnish Baths, joka toimi 75 vuotta Castrossa laajentaen pariin uuteen toimipisteeseen nurkkakunnalla. Finnilän saunan viimeinen toimipiste sijaitsi toisella puolen kaupunkia ja suljettiin vasta vuonna 2000, kun alkuperäisen saunan perustaneen Matti Finnilän poika Alfred jäi eläkkeelle. Meille tämä nimi on tuttu nykypäivän San Franciscossa siitä, että suomalaisten start-up ihmisten porukka kulkee nimellä Finnilän löylyt. Tämän porukan kokoontuessa kutakuinkin kerran kuussa pääsemme tapaamaan muita San Fraciscon alueen suomalaisia.

Castron suomalaisyhteisö alkoi itse asialla pienentyä jo 1906 suuren maanjäristyksen jälkeen, jolloin monet muuttivat talojen tuhouduttua evakkoon San Franciscon lahden toiselle puolelle Berkeleyhin.

Nyttemmin Castro on ehkä koko Yhdysvaltojen vapaamielisin kaupunginosa. Seksuaalivähemmistöjen tyyssija siitä tuli 1960 -luvun lopun rakkauden kesien jälkimainingeissa. Niiden kesien ydinpaikka, parin kilometrin päässä oleva hippiliikkeen kotipesä, Haight-Ashbury alkoi käymään huumehörhöjen johdosta vaaralliseksi paikaksi seksuaalivähemmistöjen edustajille, ja nämä vaelsivat etäämmälle etsimään rauhallisempaa seutua.

Meille Castro on kaupunginosa, jonka läpi kuljetaan lähes päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa. Kaupungilta julkisilla liikennevälineillä kotiin tultaessa Castron asemalla vaihdetaan metrosta bussiin. Minun työmatkani kulkee aamulla fillarilla kotoa alas Castroon, josta lähtee bussi työmaalle. Illansuussa on paluu samaan paikkaan.

Haight-Ashburysta rauhallisempien olojen perässä Castroon muuttaneet ovat mitä ilmeisimmin onnistuneet etsinnässään, sillä seutukunta ei kokemukseni perusteella ole mitenkään uhkaava ja sikäli epämiellyttävä, vaikka siellä melkoinen meno onkin päällä. Erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin. Ei ole lasten katseltavaa hommaa. Kaikenlaista vipeltäjää on liikkeellä ihan kaikenlaisessa kuviteltavissa olevissa asuissa. Tai sellaisissa, mitä ei pystynyt kuvittelemaan. Tai ilman.

Omia asubongauksia ovat mm:

• Noin 60 vuotias mies liikkeellä rullalaudalla, pukeutuneena pitkään kesäiseen kukkamekkoon.
• Pitkä hoikka mies pukeutuneena naisten alushousuihin ja miesten hihattomaan ”wifebeater” -tyyppiseen paitaan jalassaan piikkikorkkarit.
• Borat -tyyppinen mankini
• Kaksi vanhempaa miestä nojailemassa aurinkoiseen talonseinään pukeutuneena sukkiin. Toinen kullankimaltelevaan ja toinen punaiseen.(Luullakseni nämä herrat olivat myös Halloweenina liikkeellä sama tyyppisessä asussa. Toinen heistä osui yhden valokuvan taustalle Castron teatterin edustalla, valokuva löytyy parin viikon takaisesta Halloween-jutusta.)
• Noin 50- vuotias mies pukeutuneena mustiin kiiltonahkahousuihin ja pitkiin nahkasaappaisiin sekä nahkaliiviin. Päässä nahkalakki ja kaulassa niittikaulapanta. Vieressä kulki ”normaalisti” pukeutunut kaveri kädessään koiran Flexi-hihna, joka oli kytketty kaverin kaulapantaan.

Nämä kaikki siis ihan tavallisina arkipäivinä. Asuvalinnat radikalisoituvat viikonloppuiltoja tai erityisiä juhlia tai muita tapahtumia kohti mentäessä. Halloween oli ihan oma lukunsa. Mutta yhtä kaikki, suvaitsevuuden nimessä näihin hivenen erikoisempiinkaan asuvalitoihin ei juuri sen enempää huomiota kiinnitetä. Tai ei siitä ainakaan tehdä mitään numeroa. Toki tässä viheessa on syytä mainita, että nuo yllä kuvaillut arkipäivän asuvalinnat ovat yksittäistapauksia. Suurin osa ihmisistä pukeutuu aivan normaalisti.

Castrossa kaduilla ja ravintoloissa näkee huomattavan paljon enemmän mies pareja, kuin naispareja. Sitä en osaa sanoa, miksi näin on. Onko sitten syy vai seuraus, mutta monissa baareissa, ravintoloissa ja yökerhoissa ohjelmisto on painottunut ainakin kadunkulmien mainosten mukaan miehille. En ole kyllä uskaltanut käydä ottamassa selvää, kuinka hyvin yökerhojen mainonta vastaa käytäntöä. Muutaman kerran ollaan käyty Marin ja täällä kyläilemässä olleiden kavereiden kanssa illan suussa joissain Castron baareissa oluella ja syömässä. Oikein mukavia paikkoja ovat olleet, ja tarjottu ruoka on ollut erinomaista.

Kerran jopa pöytäämme erään kaverin eteen kannettiin naapuripöydän miesten maksama ilmainen drinkki. Hämmennyksissämme kerkesimme juuri toteamaan, että ainakin jollakulla on näköjään vielä markkina-arvoa jäljellä, kunnes tarjoilija veikin erehdyksessään meidän pöytään tuomansa juoman jonnekin toisaalle.

Castrossa on paljonkin erilaisia vaatekauppoja ja muita putiikkeja. Useimpien tarjonta on sellaista, että tavallinen tallaaja joutuu jopa hetken miettimään kaikkien näyteikkunoissa esillä olevien vaatteiden ja kaikenmaailman hilavitkuttimien ominaisuuksia ja käyttötarkoitusta. Konditoriakin on, ja se myy muun muassa vuoden ympäri suklaamunia. Niillä ei kyllä muutenkaan ole mitään tekemistä pääsiäisen kanssa.

Yhteenvetona totean Castrosta, että ihan leppoisa, mutta varsin erikoinen paikka.

Kunhan joudan, niin kirjoittelen joistain muistakin omaleimaisista San Franciscon kaupunginosista jotain. Twin Peaksistahan kirjoittelin jotain jo keväällä.