Sierra at Tahoe

on

Aloitin Presidents day -viikonloppuun valmistautumisen ostamalla reissuevääksi presidentillistä olutta. San Franciscolaisen 21st Amendment Breweryn tuottaman IPA oluen tölkin kylkeen on piirretty karikatyyri Mt. Rushmoren kylkeen hakatuista presidenttien muotokuvista. Mikäs siis sen sopivampaa juomaa tälle juhlaviikonlopulle. Viime vuonnakin nautimme tätä samaa juomaa Presidents dayn laskupäivän tauolla, tuolloin Diamond Peakissa. Perinteistä pidetään kiinni.

president-beer

Maanantai oli siis vapaapäivä, presidenttien päivä. Entisten, ja vallitettaasti tämän nykyisenkin. Tätä juhlapäivää vietetään aina helmikuun kolmantena maanantaina. Tällaista juhlapäivää on alettu viettää jo vuonna, jolloin presidentti Georg Washington oli juuri kuollut, ja juhlapäivää vietettiin hänen syntymäpäivänään. 1970-luvulla päivä siirrettiin nykyiselle paikalleen, jotta saatiin aikaan kolmepäiväinen viikonloppu, ja ihmisille hiukan pidempi vapaa töistä.

No hyvä on, olin minä vuokra-autonkin varannut viikonloppuvalmisteluina. Majoitusta ja pakkaamisia säädettiin vielä viime tingassa. Ja retken kohdetta.

Vaihtoehtoina oli kaikkea mahdollista Death Valley National Parkista Lassen Volcanic National Parkiin, tai joku lukuisista Lake Tahoen ympäristön laskettelukeskuksista. Sääennuste lupaili viikonlopun aluksi kunnon myrskyä, joten itse en innostunut mihinkään pohjoisen suuntaan suuntautuvista pitkällistä autoilua sisältävistä retkistä. Usean tunnin ajaminen myrskysäässä ei innostanut.

Ihan siinä viime metreillä sitten vedettiin ässä hihasta ja päätettiin, että lähdetään Lake Tahoelle, mutta lähdetään vasta aikaisin lauantaiaamuna. Myräkän oli luvattu loppuvan yöllä. Tämä osoittautui erinomaiseksi päätökseksi. Lauantaiaamuna keli oli hyvä, näki ympärilleen, eikä liikennettä juuri ollut. Puolentoista tunnin ajon jälkeen oltiin jo Sacramentossa, kun pahimmillaan olen ollut samaan suuntaan ajaessani puolitoista tuntia ajettuani vasta Berkeleyssä.20170218_093533

20170218_093604
Voisin kuvitella, että tänne on tuotu 1800-luvun puolivälin kultarynnäkön aikana lähiseuduilta löytyneistä jalometalleista saadut dollarit. Siis ne, mitä ei ryöstetty eikä menetetty saluunassa tai uhkapelissä.
Placerville
Tauolla Placervillen kylässä ihmeteltiin Snowshoe Thompsonin kunniaksi pystytettyä muistolaattaa, sekä vanhan Pony Express -aseman muistomerkkiä. Tämä Thompson oli alkujaan norjalainen kaveri, joka hoiti yhden miehen postinkuljetustoimistoa Sierra Nevadan yli 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kova kaveri. Hänelle pystytettyä parsasta ihmeteltiin viime keväänä Borealin laskettelurinteiden juurella. Hänen reittinsä läntinen päätepiste oli tässä tuota ylemmän kuvan pankkia vastapäätä. Pony Express oli aikanaan postibussien esiaste. Tuolloin posti kärrättiin hevosvankkureilla.

Olimme valinneet lauantaipäivän kohteeksemme Sierra at Tahoe -nimisen laskettelukeskuksen. Siellä emme olleet vielä käyneet, ja se sijaitsi sopivasti hiukan ennen Lake Tahoeta, joten San Franciscosta oli sinne lyhyempi ajomatka kuin muihin Tahoen ympäristön keskuksiin.

Sierra on keskuksena suhteellisen pieni, mutta ihan hyvin siellä parikin päivää laskisi pitkästymättä. Rinteet olivat monin paikoin ihan jyrkkiä, ja metsälaskua oli tarjolla runsaasti. Nyt meillä oli käytössä vain yksi päivä, ja sekin pari tuntia vajaa, koska olimme rinteessä noin yhdentoista korvalla ajettuamme taukoineen kolme ja puoli tuntia San Franciscosta.

Sierra at Tahoe
Laskettelukeskuksen parkkipaikan laidalla oli ihan reilun kokoiset lumivallit.

Lunta tuolla seudulla todellakin riitti, vaikka lumiraja olikin vain hiukan alempana. Ilmeisesti joku aiempi rankkasade on tullut sen verran lämpöisenä jollekin tietylle korkeudelle asti, että alempaa kaikki lumi oli sulanut. Nyt lämpötila oli rinnealueella nollassa tai vain vähän pakkasen puolella. Taivaalta satoi märkää lunta. Puuteria ei siis vieläkään päästy pöllyttelemään.

Sierra at Tahoe
Etsi kuvasta laskija. Rinteiden vierustoja oli paikoin ihan hyvä laskea, vaikka lumi olikin melko raskasta, ja suureksi osaksi jo puhkilaskettua.
Sierra at Tahoe
Välillä lunta tuli ihan reilustikin, ja näkyvyys oli sen mukainen. Mutta ei ollut ruuhkaa rinteissä.
Sierra at Tahoe
Väkimäärästä päätellen ei olisi uskonut, että ollaan viettämässä yhtä talven sesonkiviikonlopuista.

Rinnepäivän jälkeen suuntasimme Lake Tahoen itärannalle. Siellä piti tiedustelutietojemme mukaan olla jokin leirintäalue, joka olisi avoinna vuoden ympäri. Tarkoitus oli yöpyä teltassa. Pienen hakemisen jälkeen tällainen paikka löytyikin hivenen eri paikasta, jonne navigointilaitteet meidät ohjasivat. Lisähaastetta etsintään toivat korkeat lumipenkat, jotka peittivät useat opastekyltit tien varresta.

Highway 50
Tiellä pysyi melko helposti.

Löydettyämme vapaan telttapaikan, leiriydyimme siihen ja kävimme suorittamassa ohjeistuksen mukaan omatoimisesti yöpymismaksun leirintäalueen portille. Siellä ei ollut kukaan päivystämässä, mutta ei näillä leirintäalueilla ole kesäisinkään ketään loppuillasta paikalla. Työntekijät käyvät aamulla tarkastamassa, että maksut on maksettu.

Illalla taivas selkeni. Nukkumaan vetäydyttiin tähtien loistaessa pilvettömällä taivaalla. Yö olisi siis kylmä, jaa aamulla ei tarvitsisi lähteä minnekään kovin aikaisin. Piti nimittäin odottaa, että aurinko nousee sen verran ylös, että se sulattaa yöllä jäätyneet tiet. Autossa oli nimittäin paikalliseen tapaan kesärenkaat. Lumiketjujen kanssa en viitsisi alkaa pelaamaan, kun tiet sulaisivat kumminkin nopeasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s